Australia day ja uusi työ

Jatkosuunnitelmiin saatiin vähän selvyyttä, kun meidät valittiin viikko sitten viinirypäleiden poimintaan kolmeksi kuukaudeksi. Loxtonissa siis vielä kolme kuukautta. Tehdään toisen vuoden viisumit ja säästetään rahaa. Nyt saatiin onneksi säännöllinen työ maanantaista-lauantaihin, tuntipalkka ja 9 tunnin työpäivät. Pikkuisen kyllä helpottaa, kun nyt saa jo ihan hyvin rahaa säästöönkin. Ollaan jo jonkin aikaa uumoiltu sen oman auton hankkimista. On sitten helpompi jatkaa matkaa ja kuluu vapaat sunnuntaipäivätkin mukavammin, kun voi välillä tutustua enemmän Riverlandin alueeseen.

Päätettiin myös, että lähdetään Loxtonista toukokuun alussa. Ajetaan Melbourneen, tullaan Great ocean roadia pitkin Adelaideen ja siitä ylös Uluruun ja Alice Springsiin. Iskä päätti myös tilata liput Australiaan, joten tavataan toukokuun lopulla Darwinissa ja reissataan sitten yhdessä ympäri Northern Territorya ja Queenslandia. Tällä hetkellä vain Queensland ja New South Wales kärsivät pahoista tulvista. Ihmiset on joutuneet jättämään kotinsa ja lähtemään evakkoon. Kolmen ihmisen on myös uutisoitu kuolleen.

Yleisesti ottaen menee kuitenkin hyvin. Australia day:n, eli Australian kansallispäivän kunniaksi ja vapaapäivän kunniaksi lähdettiin käymään Mildurassa Rachelin ja Stewardin kanssa. Mildura oli meille jo ennestään tuttu kaupunki, mutta teki kyllä hyvää päästä vähän tuulettumaan muihin maisemiin.

Australia päivänä aussit normaalisti kokoontuvat porukalla grillailemaan. Loxtonissa oli tarjolla free breakfast ja valittiin myös vuoden kansalainen. Free breakfast oli kuitenkin "for local people", joten tulkittiin, että nälkäiset backpackerit ei ehkä ole tervetulleita. Päädyttiin kuitenkin nukkumaan kerrankin pitkään. Alkaa arvostamaan aamuja, kun saa nukkua, kun joutuu normaalisti herämään joka aamu viiden aikoihin. Muutama huomio myös Australia päivästä poiketen Suomen itsenäisyyspäivään. Australiapäivä on todellakin "kansallispäivä", kaupat täyttyvät kaikenmaailman australia-tavaroista pikkuhousuista -retkitelttoihin. Jopa autotkin koristellaan teeman mukaisesti Australian lipuin ja viirein. Päivä on hieman karnevaalityyppinen yhteisöllisyysjuhla, jossa jaetaan palkintoja erinäisistä saavutuksista. Linnanjuhlia ei siis ole.

Hostellille on tullut nyt tosi paljon uusia kasvoja töiden lisääntyessä ja on mukava, että meille on niiden joukosta kehkeytynyt vakiporukka, jonka kanssa puuhaillaan kaikkea yhdessä, pelataan korttia, käydään uimassa ja pelaillaan korista.

Huomenna palataan taas grape trolleyn äärelle. Meillä jokaisella työntekijällä on oma pikku kärry, jossa on vaaka ja kaikki tarvittavat välineet viinirypäleiden pakkaamiseen. Työnkuva on siis viinirypäleiden poimintaa, siistimistä ja pakkaamista. Käytännössä tehdään rypäleet myyntivalmiiksi. Työ on paljon rennompaa kuin appelssiinien poimintaa, mutta päivät on melko pitkiä. Aina välillä tulee kyllä äitiä ikävä, kun työ on kuitenkin melko yksitoikkoista. Onneksi meillä on kuitenkin pari taukoa päivän aikana, että pääsee vähän istahtamaan. Ja parin kuukauden reissaaminen ja dollarin kuvat silmissä motivoivat jatkamaan päivästä toiseen.

Pakko vielä mainita, että leivottiin tänään cupcakeseja Jarkon siskon syntymäpäivän kunniaksi! Hyvää 22-vuotis syntymäpäivää Mirkka ;)!

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Uskomatonta, että aika on mennyt taas niin nopeasti, että joulukin on jo ohitse ja uusi vuosi vaihtunut. Joulu meni mukavissa merkeissä. Jouluaattona herättiin hyvissä ajoin ja avattiin pukilta saamat lahjat. Aattona käytiin myös Loxton historical villagessa. Historiallinen kylä oli kyllä tosi mielenkiintoinen paluu aikaan, jolloin tekniikka ei ollut vielä niin kehittynyttä ja ruokakin tuli pöytään suoraan pellolta. Historiallisessa kylässä on 45 erilaista rakennusta, jotka on sisustettu entisajan tyyliin.

Historiallinen kylä sai meidät pohtimaan, että olivatko asiat kuitenkin paremmin ennen vanhaan? Olisi todella hienoa, jos saisi mahdollisuuden palata 100 vuotta ajassa taaksepäin. Historiallisen kylän katukuvassa oli paljon erilaisten kädentaitajien liikkeitä mm. nahkurin, vaatturin ja puusepän liikkeet. Missä ovat tällaiset erikoistaitajat nykypäivänä? Onko tekniikka syrjättäynyt ihmisen kokonaan?
Loxton on myös saanut meidät pohtimaan enemmän lähipalvelujen ja tuotteiden merkitystä. On ihan mieletöntä laittaa joka päivä ruokaa tuoreista vihanneksista ja lihasta. Kaupassa käydessä ei tee enää yhtään mieli ostaa pikaruokaa tai tyhjiöpakattuja lihoja tai muita valmisteita. Tämän kuukauden aikana mitä ollaan nyt oltu Loxtonissa, ollaan päästy poimimaan mm. appelssiineja, aprikooseja, papuja ja chilejä. Ollaan myös saatu lisää ymmärrystä siihen mistä ruuan hinta kaupassa oikeasti koostuu. Esim. vihanneksissa on melkoinen työ ennen kuin ne päätyvät kaupan hyllylle ja kuitenkin kilohinta työhön nähden on melko pieni. Jos joskus meinataan omaa pienimuotoista ravintolayritystä pistää pystyyn, niin tämä aika täällä on oivaa oppia siihen. Pakko vielä mainita, kun vauhtiin pääsee, että japanilaiset ja korealaiset tekee ihan mieletöntä ruokaa joka päivä ja käyttää jos jonkinmoisia mausteita ja kastikkeita. Ollaan myös opittu ruoanlaitosta uusia niksejä sivusta seuraten. Japanilaisen tytön, Shiorin, kanssa maistellaan aina toistemme ruokia. Ja meidän uusi harrastus on tehdä itsepuristettua appelssiinimehua itse varastetuista appelssiineistä tietenkin.. ;)

Palatakseni taas alkuperäiseen asiaan, niin joulupäivästä vielä muutama sananen. 25.päivä, jolloin australialaiset virallisesti juhlivat joulua hostelli tarjosi meille joululounaan. Oli kiva saada kaikki koolle ja ruoka oli todella herkullista. Menu koostui kalkkunasta, kinkusta, kanasta, kevätkääryleistä, pasteijoista ja erilaisista salaateista. Jälkiruuaksi oli cupcakeseja. Joulupäivästä voikin hypätä suoraan uuteen vuoteen, koska viikko meni melkeinpä vaan ruokaa sulatessa ja aikaa kulutellessa. Työrintamalla nimittäin oli todella hiljaista.

Uutena vuotena kitkettiin intialaisella miehellä rikkaruohoja aamupäivä, jeij. Töistä tullessa kaivettiin Finlandia vodka pullo pakkasesta ja todettiin, että se on syväjäässä. Mikä herätti kovasti huvitusta, koska viinanhan ei pitäisi pakastua...Ilta meni sitten jälleen hostelliporukan kanssa jutustellessa ja beerbongia pelatessa, jossa Jarkko taas pääsi näyttämään kyntensä. Ennen vuoden vaihtumista japanilaiset tekivät koko porukalle jäävedessä lilluvia nuudeleita ja wasabi-kastiketta, mikä oli hieman outoa ja ensimmäinen ei niin makuhermoja kutkutteleva ruoka. Japanilaisten perinteenä on kuulemma myös valvoa koko uudenvuoden yö auringonnousuun saakka. Se tuottaa kuulemma hyvää onnea uudelle vuodelle. Jarkon kanssa ei kuitenkaan päästy todistamaan, että valvoiko kukaan loppuun saakka. Yöllä päädyttiin myös paikalliseen ”discoon”, jossa oli ehkä kymmenen paikkakuntalaista ja tunnelma katossa ja katto matalalla, mutta pääsiin viela joraamaan kuitenkin illan viimeiset gang nam styletkin. Ja näin se vuosi vain vaihtui Australiassa.
Seuraavat kolme viikkoa ollaan vielä Loxtonissa ja yritetään tehdä niin paljon töitä kuin mahdollista. 26. päivä Adelaidessa olisi Big Day Out festarit, jonne olisi tarkoitus suunnata kuuntelemaan Red hot chili pepperssiä ja The Killerssiä. Mutta katsotaan miten suunnitelmien jälleen käy..

Merry Christmas / Hyvää Joulua / Häid joule!

Christmas holidays

Saatiin kone muutama päivä sitten takaisin!!!!! JEEEE!! Onneksi kaikki tiedostot oli vielä tallella, joten kaikki meidät kuvatkin on vielä jäljellä alkureissulta. Blogiin on nyt sitten saatu taas vähän elävyyttä, kun sain vähän kuvia latailtua.

Tällä hetkellä on "joululoma" töistä. Hostellille on tullut nyt paljon uutta porukkaa ja kaikille ei ole töitä tällä hetkellä tai oikeastaan kenellekkään ei ole töitä, kun vasta joulun jälkeen. Oltais kyllä enemmän kun valmiita tekemään hommia, mutta ihan kiva rauhoittuakkin välillä. Tämä viikko on ollut tosi mukava. Pääsin tekemään uusia aluevaltauksia työrintamalla appelssiinien poiminnan jälkeen. ;) Alkuviikosta olin leikkaamassa nektariineja ja poimimassa aprikooseja. Oli todella rentouttavaa sen jälkeen kun oli saanut kantaa selkä vääränä appelssiineja. Jarkko on valitettavasti joutunut edelleenkin poimimaan appelssiineja, mutta on nykyään hyvää pataa supervisorin kanssa, joten saa parempia hommia. Joulun jälkeen on varmaankin Jarkollekkin sitten muita hommia tiedossa.

Pikku hiljaa aletaan virittäytyä joulutunnelmaankin. Toissapäivänä käytiin kuuntelemassa keskustassa joululauluja. Joulusukkaankin on tullut pientä täytettä, joten ollaan ilmeisesti oltu kilttejä. Suomesta tuli myös eilen pakettia. Juostiin pitkin seiniä, kun nähtiin RUISLEIPÄ, SALMIAKKIA JA SUKLAATA. Kiitos vaan taas Jarkon porukoille! <3 Nykyään kun käydään kaupassa ostamassa eväitä seuraavaa päivää varten, niin leipähyllyllä meinaa tulla ökköpökkö kun ei ole kun vaaleata leipää. Ollaan nyt sitten mussutettu jälkiuuniruisleipää posket pullollaan. Näille joulunpyhille ei ole tällä hetkellä suuremmin suunnitelmia. Ollaan vaan ja rentoudutaan. Hostellilla on 25. päivä joululounas. Vapaapäivät menee yleensä lueskellessa, elokuvia katsellessa, pokeria pelatessa ja muiden backpackereiden kanssa jutustellessa. Loxtonissa ollaan nyt joulu ja uusivuosi. Vuodenvaihteen jälkeen katsastellaan työtilanne ja jos näyttää hiljaiselta, niin siirrytään muihin maisemiin. Olis tarkoitus laittaa eri paikkoihin työhakemuksia. Voi olla, että täältäkin saadaan vielä ihan hyviä hommia. Tammikuun lopussa/helmikuun alussa alkaa viinirypäleiden poiminta. Mutta oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille! :)

Se olis joulukuu ja fruitpicking hommia

Uskomatonta, etta sita on vaan taas yli viikko vierahtanyt. Koordinaatit on Etela-Australia ja paikan nimi Loxton. Viikko ollaan siis asusteltu Harvest Trail Lodge working hostellissa. En kylla oikein edes tieda mitenka tata uutta asuinpaikkaamme kuvailisi. Ensimmaisena paivana kun saavuttiin, niin tavattiin Jamie Englannista, joka suositteli meita vaan tarkistamaan sangyt tarkkaan bed bugsejen varalta. Huoneiden siivous on jokaisen asukkaan vastuulla, joten paljon ei ollut meidan huoneessa imuri aiemmin heilunut. Lattialle oli myos sulatettu jaakaapista vedet, joten voi vaan kuvitella millainen pinttynyt haju jaa sellaiseen kokolattimattoon. Ensimmaiset paivat kierreltiin kauppoja etsimassa erilaisia ilmanrakaistimia ja lattianpuhdistusaineita. Yksi huvin aihe on myos se, etta parina aamuna ollaan heratty lattialta. Meidan sangysta nimittain puuttuu jalka ja se on korvattu laatikolla ja teipilla. Parina paivana tama viritys on kuitenkin romahtanut. Paatettiin sitten tehda vahan paremmat teippaukset ja kaytettiin Suomesta roudaamaamme superteippia, etta suuret kiitokset vaan Pertti Tuomiselle. ;)

Mutta jos ei rahjaista hostellia ja appelssiinin poimintaa oteta lukuun, niin muuten pyyhkii ihan mukavasti. Tosi kivaa vaihtelua olla valilla muiden backpackereiden seurassa ja jakaa ilot ja surut. Paaosin ihmiset on taalla kylla tosi ystavallisia. Meidan hostellista loytyy kylla varsinainen kulttuurien kirjo. Tosi paljon on porukkaa Saksasta ja Ranskasta, mutta sen lisaksi loytyy Englannista, Irlannista, Eestista, Koreasta, Vietnamista ja niin edelleen. Ruuanlaittaminen on myos yksi show aina joka ilta. Keittiosta loytyy muutama hikinen pannu ja 3 lieden levya. Siina kun 40 ihmista etsii vuoroaan ja yrittaa laittaa ruokaa, niin on leikki kaukana. Hauska on kylla ollut nahda millaista ruokaa eri ihmiset laittaa. Aasialaiset pojat kokkailee aina kaikkea tosi herkullisen nakoista riisista, vihanneksista ja lihasta.

Tan reissun jalkeen on kylla varmaan joku C-vitamiinin yliannostus, koska ollaan jo nyt viikon aikana syoty enemman appelssiineja kun Suomessa vuodessa. Joka ilta seitseman aikaan hostellin ilmoitustaululle tulee seuraavan paivan tyot. Me ollaan poimittu nyt viitena paivana appelssiineja taalla oloajasta ja voin kertoa, etta kylla tietaa tehneensa. Herataan joka aamu klo 5.00 ja hommat alkaa klo 6.00. Illalla tullaan takaisin klo 15-16 riippuen paivasta. Palkkaus on talla hetkella urakkapalkka ja meidan hommana on kerata appelsiineja semmoseen 780 litran binniin. Ensimmaiset paivat meni uutuuden viehatyksessa ja silla innolla, etta oltiin onnellisia, etta saatiin toita.. mutta nyt kun todellisuus on paljastunut, niin voidaan kertoa, etta ei jaada poimimaan appelsiineja tanne loppu iaksi. :D

Talla hetkella suunnitelmat nayttaa kuitenkin silta, etta ollaan Loxtonissa joulukuu ja yritetaan vahan kerata rahaa saastoon. Taalla ei nimittain edelleenkaan ole mitenkaan halpaa. Kaikkeen tottuu ja ollaan opittu nauttimaan pienista asioista. Ollaan siivottu ja sisustettu vahan meidan omaa pikku huonetta ja melkein joka iltaiseksi rutiiniksi ennen nukkumaan menoa on muodostunut leffan katsominen. Ruuan laittaminen on myos tosi kivaa taalla ja melkein joka paiva joku tuo jotain tuoretta vihannesta tai hedelmaa farmeilta, joten syodaan kylla paljon lahiruokaa taalla.

Vaikeata on kylla uskoa, etta nyt on jo joulukuu, koska ei yhtaan tunnu silta. Tanaankin oli varmaan joku +40 astetta. Loxtonissa on laitettu tosi paljon jouluvaloja ja meidan huoneen ikkunasta nakyy kylan oma sahkovalojoulukuusi. Keskella kylaa on myos Santa's cave, "joulupukin" oma pikku luola lapsille, mutta ennemminkin kaikki jouluhossotys tuntuu vaan tosi isolta vitsilta taalla.

Surkuhupaisin terveisin Mariliis ja Jarkko

Good luck

JEEEEEE, me saatiiiiiiin toooita! Eilen tuli tekstiviesti eraasta working hostellista Loxtonista ( n. 150 km Mildurasta lanteen), etta meille olisi toita. Tyo on appelssiinien ja persikoiden poimintaa ja pakkausta. Tanaan ollaan viela paiva Mildurassa ja huomenna reissataan sitten bussilla Loxtoniin. Keskiviikkona pitais alkaa tyot. Vahan kylla meita molempia jannittaa, etta miten raskaita hommat on ja miten paljon meille on loppujen lopuksi toita tarjolla, mutta lahdetaanpahan nyt ainakin kokeilemaan! :P

Seuraavat viikot painetaan sitten kovasti toita, etta saataisiin matkakassaa vaihteeksi vahan kerrytettyakin.

Friendliest people in the world

Nyt on melkein viikko takana siita, kun jatettiin Muella station tomut selan taakse. Sen jalkeen onkin kerennyt tapahtumaan paljon ja en tieda mika kirous meidan paalle on nyt talla viikolla langetettu, kun oikein mikaan ei voi menna kerralla oikein. :D

Maanantai paiva meni kokonaan Bourkesta Broken Hilliin reissaamiseen. Meilla oli useamman tunnin vaihto pikku kylassa Nynganissa. Nynganissa herkuteltiin oikein olan takaa ja ostettiin kaikkea hyvaa ja epaterveellista Bourken jatkuvan lihansyonnin jalkeen. Stationilla lihaa syotiin aamupalaksi, paivalliseksi, valipalaksi ja iltapalaksi. Ei silla, nyt viikon jalkeen kaipaa taas terveellista kotiruokaa.

Nynganissa kaytiin myos rautatieasemalla olevassa pikku museossa. Henkilokunta oli tosi ystavallista ja vanhempi seta kierrattikin meidat koko museon ympari. Nynganista jai myos mieleen kaikki ihmiset, jotka jatkuvasti varmistelivat, etta onhan meilla tarpeeksi vetta mukana. Tama kuumuus ja aurinko voi olla todella petollinen taalla ja nestehukan riski on erittain suuri.

Broken Hill oli erittain mukava pikku kaivoskaupunki. Yovyttiin Silver Spade Motellissa melkein keskustassa. Budjettimajapaikkoja ei Broken hillista suuremmin loytynyt, koska kaupunki on enemman turistikohde vanhemmille ihmisille, jotka haluavat tulla kokemaan "outbackin". Silver Spadesta saatiin huone 85 dollarilla/yo, ,mutta huone olikin sitakin mukavampi ja iso.

Broken hillissa oli alunperin tarkoitus olla vaan yksi yo ja jatkaa sitten eteenpain Milduraan. Jonkin hetkellisen aivotoimminnan hairion seurauksena ei oltu kuitenkaan varattu aiemmin kuin vaan majoitus Milduraan, eika bussikyyteja. Broken Hillissa selvisikin sitten, etta keskiviikon bussissa ei ollut enaa paikkoja. Ja ainut vaihtoehto olisi jatkaa matkaa lentokoneella, jos haluaisi olla keskiviikkona Mildurassa. Majoituksen kanssa kavi myos niin, etta peruutusmaksu oli 75 dollaria. Kaiken epatoivon keskella saatiin kuitenkin kaikki asiat jarjestettya. Majoituksen sain peruutettua soitettuani booking.comin asiakaspalveluun ja itkettyani hetken sita, etta meilla ei ole kyydityksia Milduraan. Kyytiongelma selvisi, kun mentiin paikalliseen hedelmakauppaan ja perus How are you goingiin avauduttiin meidan epaonnesta kyytien ja majoituksen suhteen. Hedelmakaupan seta antoi meille alennusta hedelmista ja paikallisen lehtimiehen numeron, joka kuulemma liikennoi joka paika Mildura - Broken Hill valia. Oltiin enemman kuin kiitollisia. Soitin postimiehelle ja asia oli alright. Meilla oli kyyti keskiviikoksi, joka myohemmin vaihtui viela torstaiksi, mutta paastiinpa kuitenkin Milduraan.

Postimies Joe oli oikein rempsea vanhempi aussimies ja matka Milduraan taittui The Eaglesia popittaessa ja vitseja kuunnellessa. Taman kuluneen viikon aikana on kylla australialaisten ystavallisyys tullut esille. Jos vaan viitsii suunsa avata ja vaihtaa pari sanaa paikallisten kanssa, niin aina loytyy apua ja kontakteja. Kaikkein paras oli torstaina, kun meidan piti kavella paikalliseen ostoskeskukseen odottamaan Joeta, niin eras random nainen poimi meidat rinkkoineen paivineen pikku autoonsa matkalla. Oli kuulemma liian kuuma kavella. Harvemmin tallaista tapahtuu Suomessa. Ennemminkin kiihdytetaan, jos nahdaan joku tienvarressa kavelemassa.

Kuluneella viikolla paanvaivaa on taas aiheuttanut myos tekniikka. Reissuun lahtiessamme ostettiin upouusi samsungin notebookki matkakoneeksi, joka on kylla osoittaunut pahimmaksi virheeksi. Maanantaikappaleen saatuamme, kone ei lataa ollenkaan ja vika on koneessa. Kaikki tahanastiset kuvat ja omat tiedostot on siis koneella, jota ei pystyta kayttamaan talla hetkella. Nailla nakymin kone pitaisi lahettaa Sydneyyn, jos meinataan saada kansainvalista takuuta hyodynnettya. Sinaansa ei olisi mitaan ongelmaa, mutta talla hetkella prioriteetti numero yksi on toiden etsinta. Ja Mildurassa ei ole kovin hyvia internetin kayttomahdollisuuksia talla hetkella.

Mildurasta viela muutama sananen. Tassa 35 000 asukkaan pikku kaupungissa viihtyisi mielellaan pidemmankin aikaa, jos vaan olisi toita. Odotettiin jotenkin paljon enemman, kun oltiin kuultu, etta talla alueella olisi paljon fruit pickingia. Kausi alkaa kuitenkin vasta tammikuussa ja kaikki working hostellit on taynna epatoivoisia backpackereita talla hetkella. Ollaan nyt kolme paivaa soiteltu hostelleihin, kayty tyonvalitystoimistoja lapi, tutustuttu kaupunkiin, otettu selvaa lahialueiden tyotilanteesta ja huonolta nayttaa. Onneksi huomenna on maanantai, niin paastaan jalleen soittelemaan eri alueiden harvest serviceja lapi. Ei tassa muuten mitaan hataa ole, mutta viikon majoituksiin on mennyt jo enemman rahaa kuin meilla meni yhteensa kuukaudessa Bourkessa. Mutta eikohan kaikki tasta viela selvia, ainakin yritys on kova! :)

Tassa viela muutamia linkkeja, joista kannattaa etsia toita:

www.gumtree.com/au
www.harvesttrail.gov.au --> harvest servicen numero 1800 062 332. Sinne voi soittaa ja saa selville hetkessa mita on meneillaan missakin.
http://www.backpackerjobboard.com.au/
http://www.backpacking-aus.com