Viimeisimmästä blogipäivityksestä taitaakin olla pienoinen tovi ja muutamassa kuukaudessahan on kerennyt tapahtua vallan valtavasti asioita, joten taitaa olla aika päivittää tilannetta ja kertoa hieman kuulumisia.
Elikkä siis one year in Australia vaihtui lokakuun lopussa four months in Australia ja syynä oli hyvin pitkälti se, että vaihto-oppilaan elämä ei tällä hetkellä tuntunut henkilökohtaisesti minulle oikealta vaihtoehdolta. Kuitenkin haluan heti kättelyssä kumota mahdolliset harhaluulot siitä, etteikö minulla olisi Australiassa ollut mukavaa tai etteikö se olisi ollut kaikinpuolin hieno kokemus. Joskus ihmisen elämässä huomaa vaan, että jokin asia ei tunnu oikealta.Näin jälkeenpäin ajateltuna neljä kuukautta kasvatti minua ihmisenä varmaan melkeinpä vuoden edestä. Kerkesin oppia kieltä, nähdä Australiaista kulttuuria ja vierailla Sunshine- ja Gold-coastilla, Sydneyssä jne. Kaikista näistä hyvistä asioista huolimatta löysin itseni suuren kysymyksen edestä? Saapuakko takaisin Suomeen vai jäädä vielä Australiaan? Valinta ei suinkaan ollut helppo ja monen monta yötä tuli valvottua, mietittyä ja punnittua asioita. Päädyin kuitenkin siihen, että toistuva arpominen kahden maan välillä rasittaa sekä henkisesti, että fyysisesti, yksityiskoulu ja Rotary-kokouksista johtuva vastuu aiheutti minulle henkisiä paineita, joista en kyennyt selviämään. Osalti se johtui myös siitä, että jo Suomesta lähtiessä epäröin toiselle puolelle maailmaa lähtemistä ja kaiken taakse jättämistä. Olin kuitenkin tähdännyt osittain siihen, että selviytyisin lukiosta yhdessä oman ikäluokkani kanssa ja raskasta oli myös hyvästellä ystävät Suomessa, jotka olivat olleet minulle todella läheisiä aina, lähestulkoon perheeseen verrattavissa. Asioita ei suinkaan helpottanut ihmismieli, joka laittoi minut miettimään monia haasteita, joita tulisin kohtaamaan myös Suomeen paluun suhteen. Miten käy koulun? Mitä muut ihmiset ajattelevat? Mitä joudun kertomaan kaikille? Sen suhteen kuitenkin laitoin etusijalle oman itseni ja terveyteni. Ja päädyin siihen, että mitä sitten ikinä päätinkin valinta on minun ja kyse on omasta elämästäni.
Suomeen paluu sujui mukavasti business-luokassa lentäen ja tietysti tuntui mukavalta palata kotimaahan monen kuukauden jälkeen. Todellisuus iski tajuntaan Helsinki-Vantaalla 26.10.2009 kello kuusi aamulla seisoessani harmaassa sumussa muiden synkkien suomalaisten keskuudessa odottaen edelleen jatkolentoa Kuopioon. Australialainen iloisuus ja avoimuus oli kaikonnut hetkessä ja sen oli korvannut joukko synkkiä katseita. -kuitenkaan minua ei kaduttanut pätkääkään, sillä tiesin, että olin saapunut jälleen kotiin.
Koulussa minut otettiin hyvin vastaan ja tietysti monia ihmetteliviäkin katseita sain osakseni, mutta se ei haitannut. Ensimmäinen jakso minulta jäi välistä ja sen myötä muutamia pakollisia kursseja, jotka ovat edessä todennäköisesti abivuonna. -niinhän se on, että minkä taakseen jättää sen lopulta edestään löytää. Kohta puoliin olisi 4. jakso aluillaan. Asenne koulua ja opiskelua kohtaan on tällä hetkellä positiivinen. Nyt olen ymmärtänyt keskittyä enemmän lukemaan ja opiskelemaan sellaisia aineita, jotka minua oikeasti kiinnostavat ja olen myös hyväksynyt, että kaikki eivät voi olla hyviä kaikessa.
Kavereiden kanssa on tullut tehtyä asioita samalla tavalla kuin ennenkin mm. pari mökkireissua on tullut heitettyä ja tehtyä kaikenlaisia asioita yhdessä. -ehkä jopa enemmänkin kuin ennen. Sen olen myös oppinut, että "everybody needs somebody", eli toisinsanoen ystävät ovat korvaamattoman tärkeitä. Tällä hetkellä odottelen innolla vanhojen tansseja, jotka häämöttävät kahden ja puolen viikon päässä, onhan se eräänlainen kohokohta uudelle vuosikymmenelle.
Mutta tällä hetkellä asiat ovat hyvin ja asenne tulevaisuutta kohden on avara ja positiivinen. Elämä on elämää ja minua ei edelleenkään kaduta se, että palasin takaisin Suomeen, päinvastoin. Kuitenkin olen myös haaveillut Australiaan paluusta myöhemmin paremmalla ajalla. Reppumatkailijana olisi kiva reissailla ympäriinsä tuota suurta mannerta, jossa on ehdottomasti paljon nähtävää sekä kauniin luonnon että mielenkiintoisien paikkojen ansiosta.
Carpe diem! (tartu hetkeen)
