Friendliest people in the world

Nyt on melkein viikko takana siita, kun jatettiin Muella station tomut selan taakse. Sen jalkeen onkin kerennyt tapahtumaan paljon ja en tieda mika kirous meidan paalle on nyt talla viikolla langetettu, kun oikein mikaan ei voi menna kerralla oikein. :D

Maanantai paiva meni kokonaan Bourkesta Broken Hilliin reissaamiseen. Meilla oli useamman tunnin vaihto pikku kylassa Nynganissa. Nynganissa herkuteltiin oikein olan takaa ja ostettiin kaikkea hyvaa ja epaterveellista Bourken jatkuvan lihansyonnin jalkeen. Stationilla lihaa syotiin aamupalaksi, paivalliseksi, valipalaksi ja iltapalaksi. Ei silla, nyt viikon jalkeen kaipaa taas terveellista kotiruokaa.

Nynganissa kaytiin myos rautatieasemalla olevassa pikku museossa. Henkilokunta oli tosi ystavallista ja vanhempi seta kierrattikin meidat koko museon ympari. Nynganista jai myos mieleen kaikki ihmiset, jotka jatkuvasti varmistelivat, etta onhan meilla tarpeeksi vetta mukana. Tama kuumuus ja aurinko voi olla todella petollinen taalla ja nestehukan riski on erittain suuri.

Broken Hill oli erittain mukava pikku kaivoskaupunki. Yovyttiin Silver Spade Motellissa melkein keskustassa. Budjettimajapaikkoja ei Broken hillista suuremmin loytynyt, koska kaupunki on enemman turistikohde vanhemmille ihmisille, jotka haluavat tulla kokemaan "outbackin". Silver Spadesta saatiin huone 85 dollarilla/yo, ,mutta huone olikin sitakin mukavampi ja iso.

Broken hillissa oli alunperin tarkoitus olla vaan yksi yo ja jatkaa sitten eteenpain Milduraan. Jonkin hetkellisen aivotoimminnan hairion seurauksena ei oltu kuitenkaan varattu aiemmin kuin vaan majoitus Milduraan, eika bussikyyteja. Broken Hillissa selvisikin sitten, etta keskiviikon bussissa ei ollut enaa paikkoja. Ja ainut vaihtoehto olisi jatkaa matkaa lentokoneella, jos haluaisi olla keskiviikkona Mildurassa. Majoituksen kanssa kavi myos niin, etta peruutusmaksu oli 75 dollaria. Kaiken epatoivon keskella saatiin kuitenkin kaikki asiat jarjestettya. Majoituksen sain peruutettua soitettuani booking.comin asiakaspalveluun ja itkettyani hetken sita, etta meilla ei ole kyydityksia Milduraan. Kyytiongelma selvisi, kun mentiin paikalliseen hedelmakauppaan ja perus How are you goingiin avauduttiin meidan epaonnesta kyytien ja majoituksen suhteen. Hedelmakaupan seta antoi meille alennusta hedelmista ja paikallisen lehtimiehen numeron, joka kuulemma liikennoi joka paika Mildura - Broken Hill valia. Oltiin enemman kuin kiitollisia. Soitin postimiehelle ja asia oli alright. Meilla oli kyyti keskiviikoksi, joka myohemmin vaihtui viela torstaiksi, mutta paastiinpa kuitenkin Milduraan.

Postimies Joe oli oikein rempsea vanhempi aussimies ja matka Milduraan taittui The Eaglesia popittaessa ja vitseja kuunnellessa. Taman kuluneen viikon aikana on kylla australialaisten ystavallisyys tullut esille. Jos vaan viitsii suunsa avata ja vaihtaa pari sanaa paikallisten kanssa, niin aina loytyy apua ja kontakteja. Kaikkein paras oli torstaina, kun meidan piti kavella paikalliseen ostoskeskukseen odottamaan Joeta, niin eras random nainen poimi meidat rinkkoineen paivineen pikku autoonsa matkalla. Oli kuulemma liian kuuma kavella. Harvemmin tallaista tapahtuu Suomessa. Ennemminkin kiihdytetaan, jos nahdaan joku tienvarressa kavelemassa.

Kuluneella viikolla paanvaivaa on taas aiheuttanut myos tekniikka. Reissuun lahtiessamme ostettiin upouusi samsungin notebookki matkakoneeksi, joka on kylla osoittaunut pahimmaksi virheeksi. Maanantaikappaleen saatuamme, kone ei lataa ollenkaan ja vika on koneessa. Kaikki tahanastiset kuvat ja omat tiedostot on siis koneella, jota ei pystyta kayttamaan talla hetkella. Nailla nakymin kone pitaisi lahettaa Sydneyyn, jos meinataan saada kansainvalista takuuta hyodynnettya. Sinaansa ei olisi mitaan ongelmaa, mutta talla hetkella prioriteetti numero yksi on toiden etsinta. Ja Mildurassa ei ole kovin hyvia internetin kayttomahdollisuuksia talla hetkella.

Mildurasta viela muutama sananen. Tassa 35 000 asukkaan pikku kaupungissa viihtyisi mielellaan pidemmankin aikaa, jos vaan olisi toita. Odotettiin jotenkin paljon enemman, kun oltiin kuultu, etta talla alueella olisi paljon fruit pickingia. Kausi alkaa kuitenkin vasta tammikuussa ja kaikki working hostellit on taynna epatoivoisia backpackereita talla hetkella. Ollaan nyt kolme paivaa soiteltu hostelleihin, kayty tyonvalitystoimistoja lapi, tutustuttu kaupunkiin, otettu selvaa lahialueiden tyotilanteesta ja huonolta nayttaa. Onneksi huomenna on maanantai, niin paastaan jalleen soittelemaan eri alueiden harvest serviceja lapi. Ei tassa muuten mitaan hataa ole, mutta viikon majoituksiin on mennyt jo enemman rahaa kuin meilla meni yhteensa kuukaudessa Bourkessa. Mutta eikohan kaikki tasta viela selvia, ainakin yritys on kova! :)

Tassa viela muutamia linkkeja, joista kannattaa etsia toita:

www.gumtree.com/au
www.harvesttrail.gov.au --> harvest servicen numero 1800 062 332. Sinne voi soittaa ja saa selville hetkessa mita on meneillaan missakin.
http://www.backpackerjobboard.com.au/
http://www.backpacking-aus.com