lauantai 16. helmikuuta 2013

Pics Vol. II



Sunnuntain BBQ, Vasemmalta Steward(Skotlanti), Shiori(Japani), Yuki(Japani), Samy(Ranska, Jarkko, minä ja Rachel(Englanti) löytyy kameran takaa




Samy kokkaa ja tytöt katsoo vierestä, as usual.. :D




Pekonisieniä, NAM!




Yritin löytää Madventures kirjasta miten sanotaan "Kippis" eri kielillä. Japaniksi se on ainakin "Kampai!"



¨
Ei ollu huonoja kanavartaatkaan.. :)




Ja jälkkäriksi vesimelonia!




Meidän viinirypäleenpoimija kaverit lähti tänään muihin maisemiin.. :( sniif.




Loxtonissa oli hiekkamyrsky, siitä johtuu kuvan oranssihtava väritys




Ja koska vietetään Loxtonissa vielä seuraavat kaksi kuukautta, päätettiin sisustaa huonettamme vähän kotoisemmaksi





Käytiin Rachelin ja Stun huoneessa ryöstöretkellä, tämmöinen kiva peili tarttui saaliksi




Meidän matkamuistokirjamme




Memories




Sisustusvinkki: Hyödynnä suolakurkkupurkit




Jarkon I LOVE MUM muki loistaa keskellä, terkkuja Eijalle!




Uudet lenkkarit, vanhat joutaakin jo kaatopaikalle




Ensiviikolla sitten vihdoinkin autonostoreissulle Adelaideen! I can't wait!





keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ei parane laittaa käsiään ihan joka paikkaan...

Viimeisen kolmen päivän aikana ollaan ruvettu näkemään poikkeuksellisen paljon hämähäkkejä, myös niitä myrkyllisiä yksilöitä. Suurinosa on kuitenkin suht harmittomia, mutta silti ne herättävät aina hieman inhonväristyksiä.

Toissapäivänä nähtiin täydellinen redbackspider. Jarkko melkein työnsi kätensä suoraan sen seittiin. Siellä sillä oli eväänä muutama pienempi hämähäkki. Redbackspider on kyllä nimensä veroinen, se näytti jotenkin todella pelottavan upealta.



Tänään Steward avasi yhden viinirypäletertun ja sieltä keskeltä löytyi iso Huntsmanspider, jolla oli myös pesä. Se oli toistaiseksi isoin hämähäkki minkä olen ikinä nähnyt. Iso ja karvainen... Myöhemmin päivällä Rachel oli harventamassa viinirypälepensaita ja käveli melkein suoraan 8 cm:n kokoisen ”Golden Orbin” kitaan. Onneksi kuitenkin huomasi sen ajoissa, nimittäin se näytti jo oikeasti isolta ja ilkeältä yksilöltä.



Huntsman Spider



Golden Orb, jonka pää näyttää ihan pääkallolta.


Minäkään en ole välttynyt löytämästä hämähäkkiä, yksi käveli jopa käsivartta pitkin. Aina kyllä kuulee missä meikäläinen löytää hämähäkin, kuuluu kimeä kirkaisu ja tertut lentää käsistä hienossa kaaressa. Sen jälkeen saakin sitten vähän aikaa tasailla sykettä ja tarkistella, että liikkuuko raajat ja onko vielä hengissä. Mutta onneksi hämähäkkejä ei oikeasti tarvitse pelkäämällä pelätä. Suhteellisen harvoin ne haluaa ihmistä purra, lähinnä tilanteissa missä ne joutuu uhatuksi. Puolustautuminenhan on ihan luonnollinen reaktio.

Enemmän olisin töissä huolissani kärpäsistä kuin hämähäkeistä. Tänään meinattiin todellakin tulla hulluiksi, kun aamusta asti meidän ympärillä pyöri kymmenkunta todella rasittavaa pientä kärpästä. Täällä kärpäsillä ei ole kyllä mitään tapoja, ne tunkee surutta silmiin, korviin, nenään ja suuhun. Yritäppä siinä sitten työskennellä...Niin ja niitä kärpäsiä pyöri myös muiden ympärillä, että ollaan me kuitenkin suihkussa käyty joka päivä. ;) Jos haluaa jotain ihmistä oikein paljon kiduttaa, niin kannattaa laittaa tyhjään huoneeseen tuoliin kiinni jalat ja kädet sidottuina ja kärpäsiä huone täyteen. Ei mene kauaakaan niin alkaa kuuppa sekoamaan.



Kuva, vector.rs

Mutta takaisin hämähäkkeihin. Mitä tehdä, jos hämähäkki puree?

Ensimmäinen vinkki on pysyä rauhallisena ja jos mahdollista ottaa hämähäkki kiinni. Sairaalassa on helpompi antaa vastalääkettä ja hoitoa puremaan, jos tietää mikä laji pureman on aiheuttanut.

Seuraava vinkki onkin sitten hankkiutua mahdollisimman nopeasti sairaalaan. Redbackspiderin purema aiheuttaa esimerkiksi tosi huonon olon jo melko nopeasti, joten purema tuskin jää huomaamatta. Harva kuitenkin kuolee hämähäkin puremaan, paljon todennäköisempää on jäädä auton alle tai tippua kotona keittiöjakkaralta.

Australian hämähäkeistä myrkyllisin lienee tumma suppilohämähäkki (Funnelweb). Muita tunnettuja myrkyllisiä punamustaleski (Redback spider), hiirihämähäkki ja valkoperähämähäkki (White tail spider)



Funnelweb

Did you know? Nimensä veroinen "redback"spider on sukupuoleltaan naaras. Jarkko ei asiaa tiennyt, mutta eipä tuo kuulleessaan yllättynytkään. Naiset on kuulemma vaarallisia....

Tiesitkö myös.. että kyseinen naaras kuuluu myös niihin harvoihin eläimiin, joka syö uroksen parittelun jälkeen. Aika karua, jopa näin naisen mielestä..



sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Mieti mitä pakkaat mukaan reissuun


Tänään käytiin taas viikonlopun kunniaksi vähän ostos/huvittelu reissulla Renmarkissa Rachelin ja Stewardin kanssa. Nyt kun makoillaan tässä uuden pehmeän peiton päällä, niin pysähdyttiin miettimään että mitä kaikkea ollaan keretty jo ostamaan tämän parin kuukauden aikana kun ollaan asusteltu Loxtonissa. Lista näyttää tällä hetkellä siltä, että meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin ostaa se auto, jotta saadaan pieni omaisuutemme pakattua mukaan.

Yksi päivä mietittiin myös mitkä ovat olleet kaikkein hyödyllisimmät ja turhimmat asiat mitä pakattiin Suomesta lähtiessä mukaan. Osa tavaroista meinattiin ennen Loxtoniin tuloa heittää menemään tai lähettää Suomeen, mutta Loxtonin fruitpicking aika teki oikeastaan melkein kaikista tavaroista hyödyllisiä.



Top5 hyödyllisimmät tavarat Suomesta:


1. Leatherman monitoimityökalu. Pelastava enkeli. Avaa ruuvit, leikkaa ja voitelee leivän, avaa säilyketölkit ja viinipullot yms. Pihtiosalla voi uppopaistaa jopa kevätkääryleitä.

2. Kunnollinen kameralaukku. Pitää kameran ja videokameran tukevasti yhdessä laukussa, samoin kuin muistikortit ja pienen jalustan. Meidän kohdalla on osoittautunut hintansa arvoiseksi. Kamerat ei ole olleet kertaakaan hukassa ja väitetään että ollaan kuvattu paljon enemmän kun laukku on ollut aina helposti mukana kannettava.

(Reissumuistojen kannalta itsellemme tärkeä ostos on ollut videokamera. Elävä kuva on kuitenkin eri asia kuin normaalit valokuvat)

3. Madventures matkailijan opas. Jokaisen reissaajan raamattu. Etenkin reissun alkuvaiheessa löytyy paljon hyödyllisiä vinkkejä alkuvalmisteluihin. En keksisi oikeastaan mitään mitä kirjaan tarvitsisi lisätä. Mielenkiintoista ja motivoivaa luettavaa.

4. Monilokeroinen kansio tärkeille matkustusasiakirjoille. Aina kun on tarvinnut kaivaa viisumia, passia, CV:tä, vakuutuspapereita, veropapereita mitä tahansa, niin se on ollut huomattavasti helpompaa kun ne on olleet yhdessä paikassa ja omassa lokerossaan. Jarkon kanssa otettiin toistemme tärkeistä papereista kopiot molempien kansioihin. Jos jomman kumman rinkka varastetaan, niin silti toisella on kopiot kaikista tarvittavista papereista.

5. Kunnon kengät. Kengät vaikuttaa ihan yleiseen hyvinvointiin ja mielialaan. Rinkkaa kun joutuu kantamaan erilaisissa olosuhteissa niin tatti nousee otsaan aika nopeasti, jos jalassa on huonot kengät. Nimimerkillä alkureissusta oli muutama aika kipeä rakko jalassa ja tatti otsassa.



Top4 turhakkeet Suomesta:

1. Turha elektroniikka. Kiireellä kun pakattiin, niin epähuomiossa lähti mukaan mp3-soitin, johon ei ole laturia. Pari puhelinta, jotka ei toimi. Jotain piuhoja, joiden toimintatarkoitus ei ole viedä meille selvinnyt. Jarkko pakkasi myös radiopuhelimet matkaan, jos niitä olisi jossain farmilla tai töissä tarvinnut. Eipä olla tarvittu.

2. Turhat ylimääräiset vaatteet. Mitään missä ei koe itseään mukavaksi tai ei ole välttämätöntä, jätä pakkaamatta. Tuskin tulet niitä koskaan kaipaamaankaan. Matkalta kaiken voi ostaa. Jälleen kerran kokemuksen syvät rintaäänet puhuu täällä. Rasittavaa kantaa kaikkea turhaa roinaa ja sitten kun niistä ei vielä oikein raaskisi luopuakkaan, kun ne on joskus ostanut.....

3. Liian monta reppua. Rinkan pitäisi riittää reissuun lähtiessä. Yksinkertaisuus kaunistaa. Kuitenkin pieneen tilaan pakattava päiväreppu on hyvä ottaa mukaan. Me jostain syystä Jarkon kanssa otettiin myös omat isommat reput mukaan. Siinä sitä sitten aina tuskailtiin että miten niitä kannetaan ja missä ne reput oikein on.

4. Rinkan turvaverkko. Painaa melkein yhden kilon. Melkein jokapaikasta on löytynyt säilytysmahdollisuuksia niitä tarvittaessa. Eikä täällä Australiassa nyt niin paljon niitä rosvoja ole näkynyt, kun historia antaa ymmärtää.

Ihan naurattaa kun näitä kirjoittelee, välillä tuntuu että on pakannut tavaroita maailmanloppua varten.


Tärkeimmät reissuostokset

Tärkeimmän Australia ostoksen palkinto menee tällä kertaa..... ULKOISELLE KOVALEVYLLE. Jos lähdet reissuun tietokoneen kera, ota myös kovalevy, johon tallennat kaikki tärkeät tiedostot.

Tämä opittiin kantapään kautta. Jotenkin kaikessa reissuhässäkässä unohdettiin kovalevy ja koska oltiin hankittu uusi kone juuri ennen reissua, niin kuinkas kävikään... se päätti hajota heti Australiaan saavuttaessa. Siinä sitä kärvisteltiin ensimmäisten viikkojen jälkeen kun oltiin saatu juuri uusimmat kuvat ladattua koneelle ja yhtäkkiä se ei toimi. Pelättiin jo että kaikki tiedostot oli tuhoutuneet. Onneksi Samsungin kansainvälinen takuu palautti koneen entisessä asussaan.

-----------------------------------------

Ensimmäisen perintöprinsessan palkinto menee …...VAHVALLE RAKENNUSTEIPILLE.

Reissun aikana ollaan korjattu sillä mm. hostellin sänky, imuri, kaapinovi, harava ja pickingback. Teippiä voi käyttää myös mihin ikinä mielikuvitus riittää.

-----------------------------------------

Toisen perintöprinsessan palkintoa ei ole vielä jaettu. Mitään niin tärkeää ei olla ostettu, joka olisi muuttanut elämäämme merkittävästi.

Deep thinking




Miksiköhän yöllä aina tuntuu tulevan parhaat ideat ja suunnitelmat selkiytyvän? Kello näyttää 1.18 yöllä ja huomenna pitäisi aamulla herätä viiden aikaan keräämään taas rypäleitä. Onneksi nukuttiin Jarkon kanssa semmoiset kevyet viiden tunnin päiväunet kun tultiin töistä. Ai miten niin muka univelkaa?

Tuntuu kyllä tällä hetkellä tosi oikealta ratkaisulta, että lähdettiin tänne maailmalle. Täällä on jotenkin ollut tosi paljon aikaa miettiä myös tulevaisuutta ja elämää. Ollaan myös opittu uusia asioita sekä toisistamme että itsestämme. Omalla kohdallani on ollut ja on edelleen avoinna mitä haluaisin opiskella ja elämälläni tehdä. Suunta alkaa kuitenkin pikku hiljaa hahmottua.

On uskomatonta miten paljon päänvaivaa ja stressiä voi aiheuttaa esimerkiksi se, että pitäisi tietää mitä haluaa tehdä isona? Miksi? Nuorten pitäisi tietää jo ylä asteen jälkeen mitä he haluavat tehdä seuraavat 50 vuotta. Surullisinta on kuitenkin mielestäni se, että jos kuulee jonkun kertovan, että on tehnyt 50 vuotta asioita, joista ei ole nauttinut tai että lähti joskus opiskelemaan vain jotain, koska ei oikeastaan tiennyt mitä halusi. Mikään kiirehän ei tosiaan ole. Osa ei tunnu koskaan tietävän mitä elämältään haluaa. Täällä reissussa on myös tavannut ihmisiä, jotka on tehneet todella rohkeita ratkaisuja. Moni on irtisanoutunut hyväpalkkaisesta ammatistaan, pakannut elämän reppuun ja tullut Loxtoniin keräämään appelssiineja. Jokaisella omat syynsä.

Nämä pohdiskelut lähti liikkeelle oikeastaan siitä, että teki mieli hirveästi tehdä kaikkea luovaa.. askarrella, piirtää, suunnitella, sisustaa.. jotain..Keskellä yötä se on tietenkin hieman vaikeaa. Mulle on pienestä pitäen sanottu, että olen luova ja osaan piirtää ja sitä rataa. Olen vaan jotenkin aina ohittanut kommentit olan kohautuksella. Ala-asteen jälkeen jostain syystä lopetin kaiken luovan tekemisen, mistä oikeasti nautin. En tiedä mitä tapahtui, mutta kaikki loppui kuin seinään. Äiti ja iskä yritti kovasti kannustaa opiskelemaan vaikka sisustusarkkitehdiksi tai jotain, mutta se sai lähinnä aina vaan sapen kiehumaan. Ehkä se oli sitä teini-iän kapinointia kaikkea sitä vastaan mitä vanhemmat sanoivat.

Jälkeen päin mietittynä olen myös pohtinut monta kertaa, että miksi ylä asteen jälkeen ei käyty kunnon keskustelua siitä, että jatkanko ammattikouluun vai lukioon vai teenkö kaksoistutkinnon. Isältä jos kysyy, niin varmasti tällainen keskustelu on käyty, mutta minä en sitä ainakaan muista. Jotenkin oli itsestäänselvyys, että lukioa kohtihan sitä porskutetaan niin kuin suurin osa kavereistakin. En kyllä kadu lukion käyntiä. Sai kattavaa opetusta monesta asiasta ja eli vielä aika turvallisessa ympäristössä kavereiden kanssa. Toisaalta myös lukio oli ehkä henkisesti kaikkein vaikeinta aikaa. Tuli niin paljon teoriaa, että ei aina välillä tiennyt että mihin sen kaiken teorian laittaa.

Onneksi lukion aikaan oli myös työt ABC:lla. Ne antoi sopivaa vastapainoa sille teorialle mikä jäi aina koulun jälkeen pyörimään päähän. ABC:n kassalla ja tiskinurkkauksessa sai aina sopivasti tuulettaa aivoja. Huvittavinta kyllä kuitenkin tällä hetkellä on, että kaikki ne ammatit joihin oma kiinnostus kohdistuu löytyy amiskasta. Olisi kiva osata vähän korjata autoja, toisena päivänä vois olla kokki, aina silloin tällöin sisustusartesaani...ehkä puuseppä. Käsillä tekeminen kiehtoo. Toisaalta on turha jaaritella mitä tapahtui joskus vaan pitäisi oppia elämään nykyhetkessä. Pikku hiljaa olen alkanut enemmän ja enemmän olemaan sitä mieltä, että kaikella on joku merkitys elämässä nautti siitä tai ei.

No anyway. Ollaan Jarkon kanssa puhuttu paljon yrittäjyydestä ja mahdollisesta oman yrityksen perustamisesta joskus tulevaisuudessa. Kuitenkin molemmilla on aika paljon samanlaisia intressejä ja mitä nyt ollaan yhdessä reissattu, työskennelty ja eletty, niin tullaan vielä ihan hyvin toimeenkin. ;) Yrittäjyys on myös pyörinyt tosi pitkään mielessä. Ehkä sen takia hain Tiimiakatemialle opiskelemaan lukion jälkeen. Toisaalta hain myös siksi että halusin erilaisen tavan opiskella. Yliopiston luennot olisi minun tapauksessa nimittäin menneet syvään uneen vaipuessa. Tiimiakatemialta sai käytäntöä, vapauksia ja kirjapisteiden lukemisesta teoriaa. Ihmiset oli pääosin rentoja ja ilmapiiri ihan hyvä. Kuitenkin vedin itseni liian piippuun koko paikan suhteen ja Liekkirockkia tehtäessä meni välillä päivät ja yöt kaikkien asioiden miettimiseen, kääntelemiseen ja vääntelemiseen. Se kuitenkin ajoi minut myös etäämmäksi tiimistä. Halusin uhrata ajan sen tekemiseen mistä pitkästä aikaa oikeasti nautin. Ja se oli Liekkirock. Kaikella on kuitenkin aina oma hintansa.

Nyt siis välivuosi aikaa miettiä asioita. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin mielestäni olla onnellinen ja löytää sisäinen rauha. Mun kohdalla sen sisäisen rauhan löytämiseen menee kyllä ehkä koko elämä. Sinkoilen välillä niin moneen ilmansuuntaan etten aina tiedä mistä kaikkialta löydän ne palaset taas kokoon. Tää backpacker elämänvaihe sopii tällä hetkellä kuin nappi silmään. Jarkon kanssa alusta lähtien puhuttiin, että haluttaisiin asua ulkomailla ja nyt se ollaan tehty. Sitten kun kotiinpaluun aika jossain vaiheessa koittaa olisi kiva asettua aloilleen, hankkia ammatti, koti ja koira. :P

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa


Liikkuva ulkoilmatoimistomme a.k.a grape trolley


Täydellinen flame seedless terttu


Ahkeraa työskentelyä --> Palkka juoksee, Jarkko ei!


Sunnuntaikävelyn maisemat, ei valittamista.


I'm getting high!


"Aaaaaaarggghhh!?!?!?"



Barbie in hostel owners place


Thuy valmistelee eväitä


"Anna vielä pikkusen sen vartaan paistua"


Shiori kevätkääryle hommissa

Yritettiin vähän kokkailla


Home Sweet Loxton