Jo perinteiseksi muodostuneella sunnutai ajelulla...

Tänään käytiin taas tyttöjen kanssa Renmarkissa viimeisillä ostoksilla ennen reissuun lähtöä. Matkaan tarttui kylmälaukku, kaasuretkikeitin, paistinpannu, kattila ja muutamia muita ruoanlaittovälineitä. Teltta saatiin tänään ilmaiseksi Samyltä, kun hän ei itse sitä tarvinnut. Vielä pitäisi jostain hankkia makuualustat ja yksi makuupussi.

Telttailla on tarkoitus aina kun sää sen sallii ja löytyy sopivan turvallinen paikka. Majoittuminen on kuitenkin yksi reissun kalleimmista kuluista. Tänään olisi tarkoitus vielä varata Melbournesta majoitus ja alle 250 dollarin ei majoitusta löydetä viidelle päivälle. Joten majoituksesta yritetään nipistää, jos jostakin. Mielummin kierrellään sitten säästetyillä rahoilla uusia paikkoja tai käydään vaikka skydivaamassa.

Meidän parvekkeen camping-alue. Ajateltiin koeajaa teltta joku yö, tietääpähän sitten miten kylmä on.

          Vierailu kotieläintarhassa

Tämän päivän reissun ehdottomin kohokohta oli kuin italialainen Emily otti meidät vastaan farmille, jossa hän tällä hetkellä asuu ja auttelee eläinten ruokinnassa. Farmin omistaja suunnittelee eläintarhan rakentamista, joten eläimiä löytyi vaikka millä mitalla. Parasta oli se, että omistaja kierrätti meitä ympäri paikkoja ja kertoi mielenkiintoisia juttuja eri eläimistä, tuli paljon uutta tietoa. Päästiin silittämään kenguruita, ruokkimaan emuja ja Jarkko pääsi pitelemään pythonia.

Mitä kaikkea uutta me opittiin eri eläinlajeista?

Kenguru
-kenguru imettää jopa 18 kuukautta
-Uroskengurun kivekset ovat peniksen yläpuolella → Omistajan sanoin ”haluaisitko itse, että kiveksesi roikkuisivat, kun hyppäät piikkilanka-aidan yli?
-Naaraskengurulla on kolme vaginaa. ( 2 paritteluun ja yksi synnyttämiseen)

Kengurunpoikanen. Nähtiin myös ensimmäistä kertaa, kun kenguruäiti kuljetti poikasta vatsapussissa, pussista pilkotti vain jalat ja häntä.

Emu
-kun emu painaa pään alas ja kaulan suoraksi, silloin on aika juosta karkuun, muuten ei hätää
-emu pyrkii kaatamaan vastustajan ja tallomaan sen hengiltä
-emulla on siivet, mutta ne ovat suunnilleen Juha Miedon kämmenen kokoiset ( Jarkolla on kokemusta Juha Miedon kämmenen koosta, kuulemma)

Lammas ( Lajia emme muista)
-ei tarvitse keritseä, tiputtaa itse karvansa

Vesipuhveli
-tarvitsee pedikyyrin, varpaiden kynnet kasvavat ihan julmettuman kokoisiksi. Pääsee eroon kynsistään hankaamalla niitä kovaan maahan.

Kyllä noilla sarvilla kelpais.

Vompatti
-todella aggressiivinen eläin
-hyökkää selkä edellä takaperin, käyttää hyväkseen selkäpanssaria ja voi murtaa jopa jalan
-pystyy juoksemaan JOPA 30 km/h
-ei tykkää valokuvauksesta, pääosin pyllisteli kameralle
-vompatin vatsapussi on toisinpäin kuin kengurulla, koska muuten vompatti kaapisi kaikki roskat pussiinsa

Vompatti ja sen koti.

Tämä kyltti oli omistajan toimiston ovessa. Sihteereinä työskentelivät pari suolaisenvedenkrokotiilia.

Makeanveden krokotiili
-pitkä nokka
-pystyy kasvamaan parhaillaan 2 metrin kokoiseksi
-syö erityisesti kalaa
-mahanlämpötilan pitää olla +27 astetta, muuten kuolee (ei selviä Etelä-Australian lämpötiloissa)

Suolaisenveden krokotiili
-lyhyt ja leveä nokka
-paljon aggressiivisempi mitä makeanvedenkrokotiili
-5 tuntia pystyy olemaan hengittämättä paikallaan veden alla
-pitkät keuhkot, myös häntäpäässä keuhkolihaksia, joiden avulla pystyy siirtämään ilmamassaa joko häntäpäähän tai yläruumiiseen. Tällä tavoin pystyy sukellusveneen tavoin olemaan nokka alas tai ylös päin.
-Ei pidä telttailla liian lähellä joen vartta tai missään missä on krokotiilikyltti. On hakenut ihmisiä teltoista saakka
-voi helposti tappaa jopa vesipuhvelin

Krokotiilit oli niin hyvin häkitettyjä, että oli vaikea saada kunnon kuvaa. Tosin suolaisenveden krokot asuivat omistajan toimistossa terraariossa.

Python
-ei myrkyllinen ( ei myrkylliset käärmeet pystyvät tuntemaan ihon lämpötilojen vaihtelun todella herkästi, käärme tietää missä vihollisen sydän sijaitsee..)
-pyrkii kuristamaan keskivartalosta keuhkojen kohdilta, kun uhri uloshengittää, niin tiukentaa otettaan
-pystyy täydessä koossaan syömään helposti sian tai jopa ihmisen
-uroskäärmeen tunnistaa mahdollisesta jalkojen tyngistä ( kahdesta pienestä reijästä peräpäässä)

-Australiassa on parhaimmat vastamyrkyt käärmeiden puremiin, koska myrkyllisiä lajeja on niin paljon.

Jarkko urospythonin pauloissa

Melkoinen matelija

Uusi rintaneula.

Tekee hyvää koirakuumeelle, kun jokapaikassa vilisti tämmöisiä pieniä söpöläisiä.

Siinä on sonni minun mieleen. Löytyy sitä asennetta.

Kookaburra. Naureskeli vaan oksalta meille.

Tämän linnun suojatusmiskeinona oli esittää oksaa.

Päivän päätteeksi teimme yhteenvedon, jonka mukaan ankat ovat jopa pelottavampia kuin krokotiilit. Ankat seurasivat meitä paikasta toiseen ja eivät meinanneet päästää meitä autoomme, purevat kuulemma myös tosi kipeästi.

Taidetaan tykätä ankoista enemmän lautasella.

Curryn tuoksuinen Anzac-päivä ja roadtrip fiilistelyä

Laitetaanpas taas vähän kuulumisia kehiin, kun ei ole mitään vähään aikaan kuulunut. Viikot on nyt menneet pääosin arkirutiinilla, mitään kovin ihmeellistä ei olla tehty. Töissä menee päivät ja illat kuntosalilla treenaillessa. Ollaan kyllä innostuttu liikunnasta nyt ihan uudella tavalla.

Ai niin, onhan tässä nyt jotain jännää tapahtunut, ollaan pari kertaa lukittu itsemme ulos asunnostamme. Yksi aamu oltiin lähdössä töihin ilman auton ja kämpän avaimia. Siinä sitten heiteltiin kiviä ikkunaan ja yritettiin saada kämppiksemme herätettyä. Onneksi ehdittiin kuitenkin lopulta töihin ajoissa. Toinen kerta sattuikin tänään, koska meidän ovessa on tosi hassu lukitussysteemi. Ovi oli auki ja osui vaatekaapin oveen, jolloin ovessa oleva lukitusnappi meni pohjaan ja ovi oli mennyt itsestään kiinni. Ja tietysti avaimet olivat sisällä. ( molempien isät tai ainakin Y. Olkkonen voi nyt nielaista sen "kyllä minä tiedän mitä olisi pitänyt tehdä jo alunperin mantran". Ollaan läksymme opittu ja vara-avainkin on nyt toisessa paikassa ) ;)

Viime sunnuntaina fiilisteltiin koti-Suomea ja leivottiin korvapuusteja. Sää on muuttunut nyt täällä Etelä-Australiassa melko kylmäksi,lähinnä aamut ja illat on tosi viileitä. Sen kunniaksi mummoiltiinkin Tiinan inspiroimana ja ruvettiin neulomaan lapasia porukalla. Viime sunnuntai meni siis perinteisesti leipoessa ja neuloessa. Oli tosi kivaa pitkästä aikaa tehdä jotain käsillä. Olen myös melkoisen ylpeä itsestäni, koska olen saanut jo kolme lapasta peukaloita vaille valmiiksi. Koti-Suomessa odottaa nimittäin neljä paria keskeneräisiä lapasia. En ole pitkään aikaan päässyt yhtä lapasta pidemmälle, mutta nyt pitää takoa kun puikot käy kuumina. Vielä olisi tarkoitus neuloa pipo ja kaulaliinakin, katsotaan pääsenkö koskaan sinne asti. Onneksi nyt on hyvä tutori auttamassa, jos jotain arvaamatonta sattuu neulomisrintamalla.



36 puustia odottamassa uunia



Ja lopputuloksestahan ei tullut yhtään hullumpi



klo 23.00 ja puikot on tulessa



Vielä vähän keskeneräiset Lahden Pelicans lapaset

Matkakuume alkaa myös nousta pikku hiljaa uusiin sfääreihin. Tänään jäljellä 15 kokonaista päivää siihen, että Mitsun kaasupoljin painuu pohjaan ja nokkaa laitetaan kohti Melbournea. Tänään oli jälleen yksi kansallinen vapaapäivä Anzac-day, sen kunniaksi meidän kämppis teki beef curry vindaloota,raitaa ja kookos-kaardemumma riisiä. Jälkkäriksi oli perinteistä intialaista jälkiruokaa. Raita ja Tiina tuli myös meille syömään. Illan päätteeksi katsottiin Life of Pi elokuva ja suunniteltiin road trippiä. Tytöt lähtee Adelaide - Darwin välille meidän mukaan.



Jake and the girls



Beef Curry Vindaloo



Raita ja Raitaa



Vähän kun ois tippaleipiä syöny, ulkomuoto on ainakin samanlainen


Tällä hetkellä matkasuunnitelma näyttää tältä:

11.5 Lähtö Loxtonista, illalla Melbournessa¨

12.5-15.5 Kiertelyä Melbournessa

16.5-19.5 Lähtö Melbournesta, Great Ocean Roadin kautta Adelaideen - Mahdollisesti käydään myös Phillip Islandilla

20.5-29.5 Port Augusta, Coober Pedy, Uluru, Alice Springs, Mataranka, Katherine ja Darwin

30.5 Vastaanottamassa iskä Darwinissa

31.5-21.6 Krokotiilien metsästystä ja reissailua Queenslandissa

23.6- Töiden etsintää jossakin päin Queenslandia


Näihin tunnelmiin, kuviin ja suunnitelmiin Australia kuittaa. :)

Parempi kunto, hyvä mieli.

Oon niin innoissani! Ollaan käyty tällä viikolla kolme kertaa salilla. Eilen käytiin Bodybalancessa ja tänään Punchfitissä ja maanantaina muuten vaan salilla. On ollu jotenkin niin kova ikävä liikkumista. Viime vuonna opiskelujen ohella jäi jotenkin kaikki ylimääräinen fyysinen toiminta. Ennen olin kuitenkin suhteellisen säännöllisesti harrastanut kickboxingia ja salilla käyntiä. Tänään punchfitissä heräsi taas kipinä nyrkkeilemiseen. <3


On kyllä hyvä purkaa välillä paineita ulos ja nyrkkeily on siihen mitä mainioin harrastus. Töissä on viime aikoina ollut vähän kireä ilmapiiri meidän supervisoreiden kanssa. Koko homma on tosi pitkä tarina enkä jaksa sitä tässä selittää, mutta tuli otettua vähän toissapäivänä yhteen meidän supervisorin kanssa. Meille sanotaan, että pitää tehdä niinkuin sanotaan.. sitten sanotaan, että pitää käyttää omia aivoja. Ja kun käyttää omia aivoja, niin tulee huutia. Mutta siis ollaan kolmen kuukauden aikana nielty kaikki asiat kiltisti, vaikka välillä koko hommassa ja siinä miten asioita tehdään ei ole välillä tippakaan järkeä. Paikan omistaja ja meidän vajan supervisori on todella mukavia ja inhimillisiä, mutta iso A ja hänen siskonsa kuuluvat sitten siihen toiseen kategoriaan. Ja toissapäivänä sitten purkautui nämä patoutumat, kun iso A alkoi huutaa minulle siitä, että olin käyttänyt omia aivojani. Juttu meni siis käytännössä näin, että olin oman kärryni kanssa yhdessä rivissä toisen naisen kanssa, mutta rivissä ei ollut rypäleen rypälettä. Kävelin rivin toiseen päätyyn ja katsoin samalla naisen puolen, että hänen ei tarvitse roudata kärryä toiseen päätyyn, mikä vie voimia ja aikaa. Kävin sanomassa alhaalla naiselle, että meidän rivi oli tyhjä. Siirryin jo aloittamaan uutta riviä, kunnes iso A tuli ja alkoi huutaa minulle siitä, että olin aloittanut uuden rivin. Tavalliseen tapaan hän ei edes suostunut kuuntelemaan mitä minulla oli sanottavana, vaan asia meni sitten huutamiseksi. Tulinen oinasluonteeni pääsi valloilleen, kun iso A sanoi, että minun pitäisi työntää kärry takaisin tyhjään riviin ja tulla naisen kanssa samaan aikaan. Tähän vastasin, että en todellakaan aijo tehdä niin koska siinä ei ole mitään järkeä.(Koko kärryn työntäminen olisi ollut ihan turhaa simputtamista) Lopulta iso A sitten lähti tuohtuneena takaisin omaan riviinsä ja minä jäin tasailemaan sykettäni omaan riviini. Kuulostaa ihan pieneltä asialta, mutta kun pienet asiat liittää yhteen, niin tulee isoja asioita. Ja meitä on alusta asti aina näpäytetty pikkuisen aina, vaikka ollaan tehty työmme kunnolla. Tasa-arvoisesta kohtelusta ei iso A:lla ole mitään käsitystä.



Iso A:n tapa oli sitten hoitaa seuraavana päivänä tämä pieni konfliktimme todella aikuismaisesti. Mitään ei asiasta juteltu, mutta kun poimin omassa rivissä joka kerta hän tuli kaivamaan minun laatikkojani ja aina löytyi jotain sanottavaa.( Samaan aikaan meillä on 4 uutta poimijaa, joihin myös kannattaisi keskittää energiaa). Tähän meidän vajasupervisorikin sanoi, että se on iso A:n tapa pönkittää omaa asemaansa ja kostaa toissapäiväinen puolustautumiseni. Mutta jotain kertoo ehkä Iso A:n johtamistyylistä erään 25 vuotta työskennelleen työntekijän kommentti "hänen alettuaan supervisoriksi, koko paikka on nykyään kuin hautausmaa". Mutta nyt olen ehkä saanut tarpeeksi purettua tätä asiaa. :D Tatti oli otsassa taas tänään, mutta kun pääsi punchfittiin, niin kaikki huolet ja murheet katosivat kuin tuhka tuuleen. Piti keskittää kaikki ajatukset siihen, että lihakset eivät kramppaa.

Noin muuten meillä menee kuitenkin hyvin. Hammassärkykin on jo helpottanut ja nyt pitäisi jälleen totutella syömään oikealla puolellakin. Ihan huomaamattani mussutan vasemmalla puolella, vaikka oikeakin on jo ihan käyttökelpoinen. Tällä hetkellä yritetään käyttää viimeiset viikot roadtripin suunnitteluun, työntekoon ja salilla käymiseen. :)

Multicultural 21st Birthday :)

Eilinen aamu alkoi mukavasti, kun piti soittaa lääkärille ja pyytää antibiootit. Alaviisuri on vieläkin aika selkeästi tulehtunut. En kyllä vaan ymmärrä sitä minua hoitanutta hammaslääkäriä, että miksi niitä antibiootteja ei voinut suoraan määrätä. Jouduttiin taas pulittamaan 60 dollaria siitä, että lääkäri kirjoitti antibiootit. No anyway, hyvä, että asia on nyt kunnossa ja toivottavasti tämä tästä pikku hiljaa paranee. Tähän väliin pitänee mainita, että meidän intialaisesta kämppäkaverista löytyy koko ajan uusia puolia. Näiden muutamien päivien aikana, kun olen maininnut erinäisistä särkylääkkeistä ja antibiooteista, aina on tullut jotain asiantuntevaa kommenttia takaisin. Lopulta selvisi, että Satya oli opiskellut neljä vuotta farmaseutiksi ja sen jälkeen vaihtanut alaa ja ruvennut opiskelemaan laadunvalvontaa. Nykyään Satya siis työskentelee laadunvalvoja oliiviöljytehtaalla. Niin ja lisämainintana hän on myös työskennellyt kokkina.

Eilen aamulla kävi jo mielessä, että olisiko pitänyt perua synttärijuhlat..Mutta meidän kämppis oli kaksi päivää valmistellut ruokia ja muutenkin kaikki asiat oli hommattu ja ihmiset kutsuttu, niin päädyttiin kuitenkin pitämään synttärit ja onneksi niin tehtiin. Oli kyllä mukavimmat syntymäpäivät aikoihin(Tosin niin, syntymäpäiväthän on vain kerran vuodessa).



Kun Jarkko ja tytöt tuli töistä valmisteltiin voileipäkakku, puhalleltiin ilmapallot ja siivottiin kämppä juhlakuntoon.

Menu:

Voileipäkakku -kinkku-aurinkokuivattu tomaatti ja sinappikurkkusalaatti - ranskankerma täytteillä.

Satay prawns

Honey-beef in sesamisauce

Chicken Tikka puffs

The Longevity noodles ( Taiwanese traditional birthday food by Ben)







Vieraita alkoi valua sisään kuuden aikaan. Oltiin kutsuttu hostellilta meille tärkeitä ihmisiä. Haluttiin pitää vierasmäärä hallinnassa, ettei tule mitään ongelmia. Kiinteistövälittäjä sanoi sillon, että vieraita saadaan kutsua, mutta mitään isoja kekkereitä ei saa järjestää. Ja pääosin kaikki sujuikin tosi smoothisti, mitä nyt yksi boolikulho kaatui olohuoneen "nurmikolle". Mattosoodalla saadaan kuitenkin sekin hoidettua ja viinin hajut poistettua olkkarista.



Raita ja Tiina ja hienot Gooni-tyynyt. <3



Ben, Dean ja Tiina. :)



Raita, Omsi ja Jarkkokin löytyy vielä kuvasta.:) Loppuillan se päättikin heilua kameran takana.



Meidän uusi nuoripari, Samy ja Shiori. :)

Illan ohjelmasta pitää kiittää Jarkkoa. Jäänmurtajana pelattiin ensin "Last man standing" peliä meidän parvekkeella. Kaikkien vieraiden piti sitoa ilmapallo jalkaansa ja viimeinen, jolla oli ehjä ilmapallo oli voittaja. Kauhean paukkeen jälkeen voittajaksi selviytyi Tiina, joka muiden huomaamatta juoksenteli pallonsa kanssa reunoja pitkin, sillä aikaa kun muut hyppi hullusti ympäri parveketta ja koitti talloa kaikkea liikkuvaa. Olin myös aika otettu, kun porukka lauloi Happy Birthday kaikkien maiden kielillä mistä oli ihmisiä. Ensimmäistä kertaa kuulin jopa taiwanilaisen version laulusta. Hauska myös, että kaikilla on kuitenkin sama sävel,vaikka kieli vaihtuikin.

Ruokailun jälkeen jutusteltiin rennosti ja kuunneltiin One hit wondersseja. Pojat pääsikin keskustelussaan jälleen historiasta puhumiseen, jolloin me tytöt myhäiltiin vieressä ja keskusteltiin omia juttujamme. Jostain syystä aina kun Ranska ja Englanti on paikalla, niin myös historia astuu kuviohin. Keskustelujen lomassa Jarkko järjesti lisää ohjelmaa. Kahden vapaaehtoisen piti aina kilpailla jostain ja ihmisten piti valita puoli, jonka uskoi voittavan. Häviäjät joutuivat tyhjentämään lasinsa.

Yksi ohjelmanumeroista oli myös se, että Jarkko oli hommannut kaikille hohtorannekkeet. Tunnelma oli aivan kun ruotsin laivalla. Muistan kun pienenä oli hienoa aina saada jonkun lasten limun mukana laivalla semmoinen hohtoranneke. Ja pakko vähän hehkuttaa, sain eilen hohtoaurinkolasit. :) Mukavien hetkien jälkeen poistuimme Loxtonin villiäkin "villimpään" yöelämään. Klubi oli kiinni, joten mentiin vielä istumaan hotellin pubiin, jossa oli muutamia paikallisia ja lisää porukkaa hostellilta. Tehtiin tuttavuutta paikallisten kanssa, jotka ottivat meidät hyvin vastaan. Happy Birthday raikui jälleen pubissakin, joten olin ihan äimänkäkenä. Ei mulle kyllä oltu ikinä ennen laulettu näin paljon. Lauantai päivälle olikin siis kaikesta huolimatta onnellinen lopetus.



Oikea synttäriaamu alkoi myös mukavasti, kun syötiin eilisen voileipäkakun jämiä sängyssä ja juotiin aamukahvit. Itse synttäripäivä menee varmaankin paikkoja siivotessa ja kutsutaan porukkaa vielä illalla kahvittelemaan.

Oikein hyvää synttäripäivää myös Jarkon äidille, Eija-Liisalle! <3

Voihan hammassärky

Matkavinkki numero 1. Hoida hampaat kuntoon ennen pitkälle reissulle lähtöä.



Käytiin Jarkon kanssa varaamassa molemmille hammaslääkärit toissapäivänä. Jarkon hammas oli haljennut ja mulla oireili oikeanpuolen viisaudenhampaat taas siihen malliin, että enää ei voinut asiaa pitkittää. Kaikenlisäksi oli netistä lukenut, että yleensä puoliksi puhjenneen viisaudenhampaan ympärille kertyy tulehdus, joten olin aivan varma, että mullakin on sellainen. Ennen reissua kesällä multa poistettiin Suomessa vasemman puoleinen yläviisuri, kun purin sillä poskeen koko ajan. Samalla kertaa lääkäri mainitsi, että olis hyvä poistattaa kaikki. Sillä hetkellä tosin mikään ei vaivannut ja ei ollut rahaakaan oikein tuhlata hammaslääkäreihin, muuten olisi jäänyt reissuun lähtemättä.

Noh, eilen sitten päästiinkin molemmat töiden jälkeen suoraan hammaslääkärille, vaikka Jarkon ajan piti olla vasta myöhemmin. Jarkko pääsi ensin hoitoon ja mun piti hetki odotella. Sitten tuli se hetki kun hammaslääkäri otti mut sisälle ja pisti istumaan siihen tuoliin. Hammaslääkäri oli bosnialainen mies, joka puhui hassusti murtaen englantia (kuulosti aivan Boradilta). Hammaslääkäri oli mukava, kertoi kaikkea mitä tiesi suomesta ja kohta tulikin selväksi, että tiesi muuten aika paljon. Myöhemmin selvisi, että hän oli asunut Ruotsissa. Mutta takaisin asiaan, hammaslääkärin katsottua suuhuni hän totesi, että olisi valmis poistamaan molemmat hampaat tänään. Olin hieman ihmeissäni, koska olin jotenkin luullut, että tämä on vasta tarkistuskäynti ja operaatiot on vasta myöhemmin. Noh, olin halunnut päästä kivusta ja kärsimyksestä eroon jo pidempään, joten mitä nopeammin hampaat operoitaisiin sitä parempi. Tosin käyntihetkellä mua koski ihan hirveästi päähän, joten se ei hirveästi koko kokemusta parantanut.

Sitten lääkäri laittoi mulle aika monta puudutuspiikkiä ja aika nopsaan ne alkoivatkin vaikuttaa. Oikeapuoli naamasta muuttui ihan tunnottomaksi ja turposi ja hyvä, että kieli mahtui suuhun. Sitten lääkäri selvästi testasi puudutuksen tehoa kyselemällä multa lisää kysymyksiä ja tuntui kyllä tosi tyhmältä puhua yhtään mitään. Sitten alkoikin itse operaatio, en enää edes tiedä kumpi hammas poistettiin ensin, mutta kaiken mitä näin oli semmonen taltan näköinen työkalu mikä tungettiin mun suuhun ja sen jälkeen alkoi kamala rutina kuulua. Tunsin kun hampaan juuri lähti irti, mutta puudutusta oli kuitenkin sen verran, että ei ollut mikään kamalin kokemus. Aluksi lääkärillä ei vissiin mennyt kaikki putkeen, kun se sillä taltalla yrittii irrottaa hammasta ja sitten se huuti sille hammashoitajalle, että tuo jotain.. ja kohta se hammashoitaja kaiveli kaappeja ja tuli jonkun vipskuukkelin kanssa. Sit se myös mainitsi, että tässä kestää, mutta loppujen lopuksi operaatiossa ei kyllä kestänyt kauaa. Kaikista ironisinta koko hommassa oli ehkä se, että radiosta soi samaan aikaan Black Eyed Peasin "I gotta feeling"...


A feeling that tonight's gonna be a good night
That tonight's gonna be a good night
That tonight's gonna be a good, good night

A feeling, woohoo, that tonight's gonna be a good night
That tonight's gonna be a good night
That tonight's gonna be a good, good night

A feeling, woohoo, that tonight's gonna be a good night
That tonight's gonna be a good night
That tonight's gonna be a good, good night

Tonight's the night, let's live it up
I got my money, let's spend it up
Go out and smash it like oh my God
Jump off that sofa, let's get, get off

BLACK EYED PEAS - I GOTTA FEELING LYRICS

Ei ollut ihan niin hyvä fiilis, kun tajusi, että minkälainen ilta sitä on tulossa kun puudutukset häviää. Toi I got my money, let's spend it up sopii myös hyvin kuvioihin. Ne ei kelpuuttaneet meidän matkavakuutuskortteja siellä vaan sanoivat, että itse pitää asia hoitaa. Ja matkavakuutuksen mukaan korvataan äkillinen hammassärky 120 euroon asti, että omavastuuksi jäi vielä aika iso summa. Yhteensä Jarkon kanssa shoppailtiin siis hammaslääkärissä yhteensä 650 dollarin edestä. Toivottavasti on nyt sitten hampaat kunnossa.

Tosin eilinen ilta ei mennyt mun osalta ihan putkeen. Hammaslääkäri sanoi, että ei pitäisi olla hirveitä kipuja, mutta töissä ei saisi nostella oikein mitään, ettei tikit irtoa tai haavat rupea vuotamaan. Noh sitä ongelmaa ei ollut, kun ei paljon tarvinnut tänään töihin mennä. Eilinen ilta oli yhtä helvettiä, koski niin paljon oikeaan poskeen ja leukaan, ettei pystynyt oikein olemaan missään asennossa. Yritin mennä ajoissa nukkumaan, mutta ei siitä mitään tullut. Lopputulema oli sitten se, että valvoin suunnilleen koko yön ja katselin elokuvia. Just ennen kun Jarkko lähti töihin kerkesin vähän torkahtaa sohvalle. Joten tänään sitä ollaan sitten laiskoteltu, kun toiset painaa duunia. Tosin edelleen kyllä koskee ja kovasti. Jos kipu ei tässä lievene, niin pitää mennä takaisin ja kysyä antibiootteja. Mulla oli tosiaan aika paha tulehdus siinä hampaan ympärillä. Lääkäri puhui, että jos on outo maku suussa tai jotain, niin pitää tulla takaisin ja sit määrätään antibiootit. Ihmeteltiin kyllä aikalailla, ettei määrännyt niitä heti... mitä netistä googlettelin, niin yleensä heti määrätään antibiootit ja ennen hoitoakin niitä pitäisi jo ruveta syömään. Mutta jospa tää tästä.. toivottavasti ei tartteisi ennen Suomeen paluuta enää vierailla hammaslääkärissä.



Jos jokaisesta asiasta pitää aina löytää jotain hyvää, niin tässä asiassa se oli se, että meillä on vakituinen työ ja asutaan vielä täällä Loxtonissa. Jossain keskellä outbackkia ei olisikaan ollut niin helppo ruveta hoitamaan asioita ja ehkä yksi kamalimmista riesoista ihmiselämässä on hammassärky.