Roadtrip stop 3: Victor Harbour ja Adelaide

Lauantai aamuna kierreltiin hetki Mount Gambierissa, jonka jälkeen oli aika taas jatkaa matkaa etiäppäin. Mount Gambierista meille jäi jotenkin todella hyvä fiilis, jos niille seuduille palataan, niin Mount Gambieriin voisi käydä tutustumassa paremminkin. Lauantaipäivä noin muuten menikin pääosin ajamiseen.

Blue lake Mount Gambier, järvi vaihtaa kuulemma väriä turkoosista siniseen, riippuen  vuodenajasta.

Sinkhole, maanpinta on romahtanut, jonka seurauksena päällyskasvillisuus on  tippunut  alas ja muodostanut oman  erikoisen kasvillisuuskerroksensa. 

Illalla saavuttiin Victor Harbouriin, jossa oli tarkoitus mennä Tahlian isovanhempien luokse tädin synttäreitä juhlistamaan. Tahlia on ollut Leppävirralla lukioaikoina vaihto-oppilaana, joten niiltä ajoilta tunnetaan. :) Isovanhempien luokse pamahdettiin seitsemän aikaan illalla ja siellä oli joukko ystävällisiä ausseja paikalla. Päästiin syömään Tahlian ukin tekemää illallista ja ruoka ei kyllä loppunut kesken. Tarjolla oli jos vaikka minkälaisia herkkuja. Ilta meni rennosti jutustellessa ja kuultiin hyviä reissuvinkkejä matkalle kohti Darwinia. Coober Pedyssä ei kuulemma saa poiketa teiltä kovinkaan kauas, koska voi löytyy itsensä maanalaisesta kuopasta. Ihmiset ovat kaivaneet opaalia maasta ja eivät ole viitsineet täyttää aukkoja sen jälkeen, joten koloja saattaa löytyä. Kuultiin myös muutama varoituksensanainen muutamista paikkakunnista, joilla kannattaa olla varuillaan. Coober Pedy on kaivoskaupunki, jonka asukkaista 50 prosenttia ulkomaalaisia. Iltaisin pimeällä ei saa liikkua yksin ja muutenkin kannattaa aina vähän katsoa ympärilleen, mutta niinhän se on joka paikassa.. maalaisjärjellä mennään eteenpäin.

Illan päätteeksi jäätiiinkin kaikki sitten Victor Harbouriin Tahlian äidin luokse yöksi. Alkuperäinen suunnitelma oli siirtyä vielä illalla Adelaideen, mutta tulipahan nähtyä aamulla Victor Harbourkin. Sunnuntaiaamuna Tahlian äiti ja veli Tyne ajeluttivat meitä ympäri Victor Harbouria ja käytiin läheisessä suositussa piirakkakahvilassa hakemassa aamupalaa. Käytiin myös Tahlian äidin siskon miehen painofirmaan tutustumassa ja samalla saatiin mukaan lämpimiä vaatteita, jotka olivat painovirheen takia tai muuten vaan jääneet ylimääräisiksi kappaleiksi. Lämpimiä vaatteita olisi kyllä tarvinnut jo Great Ocean Roadilla... South Australiaan tullessa huomasi heti kuinka sää lämpeni.

Tyne, Darienne ja Kira

Bluetongue lizard

Painotoimistolta

Victor Harbourin jälkeen ajettiin Adelaideen ja oltiin vielä yksi yö Tahlian luona. Päivä meni autoa pakatessa, koska pieni paniikki alkoi kasvaa takaraivossa, että mihin saadaan tytöt ja heidän tavarat mahdutettua, mutta onneksi Mitsubishi on tila-auto. Illalla käytiin syömässä porukalla paikallisessa pubissa ja jaettiin kolmen vuoden kuulumiset. Oli kyllä huippa nähdä Tahliaa ja kiitos vielä vieraanvaraisuudesta. :) Oltiin myös todella ylpeitä Tahliasta, koska suomenkieli taittu Tahlialta tosi hyvin ja käytiin keskusteluja molemmilla kielillä. Ja toivottavasti nähdään parin vuoden päästä Tahlia asumassa Suomen kamaralla, tällainenkin olisi kuulemma mahdollista kunhan opettajaopinnot ovat ohitse. 

Viikonlopun jälkeen oli aika aloittaa jälleen uusi vaihe reissussa ja poimittiin tytöt kyytiin Adelaidesta. Eilen yövyttiin yksi yö Port Augustassa ja tänään ollaan matkalla Coober Pedyyn jälleen sateessa. South Australia on Australian kuivin osavaltio, mutta meidän tuurilla kerätään juuri kaikki sadekelit matkamme varrelle.. mutta eipähän ole tuskaisen kuuma..

Tällä hetkellä paahdetaan melkein 600 kilometria suoraa tietä Coober Pedyyn. Matkan varrella on ollut jo muutama lehmä ketarat ojossa tien varressa kuolleena.. ja eläimistä on varoituskylttejä tien varsilla.. Tielle voi hypätä kenguruita, lehmiä, vuohia, lampaita ja muulemma kameleita. 

Roadtrip stop 2: Great Ocean Road

Faktalaatikko:

Gate to Great Ocean Road

Great Ocean Road on yksi maailman upeimmista maisemareiteistä. Pituutta tiellä ei ole kuin vaivaiset 243 kilometriä, mutta matkan varrella on sitäkin enemmän nähtävää ja koettavaa. Great Ocean Road alkaa surffikaupunki Torquaystä (B100 Surfcoast highway) ja päättyy Allansfordiin (A1 Princes highway).

Great Ocean Road on rakennettu ensimmäisestä maailmansodasta palanneiden sotilaiden toimesta vuosina 1919-1932. Tie on rakennettu kunnioittamaan ensimmäisessä maailmansodassa menehtyneiden sotatovereiden muistoa.

Jarkko kantaa kortensa kekoon..

Melbournesta lähtiessämme meillä ei ollut oikeastaan suurempia suunnitelmia Great Ocean Roadin varalle. Tarkoitutksena oli mennä fiiliksen mukaan ja katsoa mihin päädytään. Keskiviikkona lähdettiin ajelemaan kohti Torquaytä. Sää ei oikein ollut taas meidän puolella ja koko päivän sataa tihutti. Torquayssä pysähdyttiin surffivaatemerkkien Rip Curlin ja Quicksilverin syntysijoille ja vierailtiin muutamassa surffikaupassa. Bells Beach käytiin vaan nopeasti autolla katsomassa, koska satoi kaatamalla.

Torquay, Surf City

Torquaystä matkamme jatkui kohti Lornea. Matkan pysähdyttiin katsomaan Split Point majakkaa ja koaloita. Lorneen saavuttuamme alkoi jo ilta hämärtää, joten alettiin etsimään majapaikkaa, kylmän sään ja sateen vuoksi päätettiin jättää telttailut tai autossa nukkumiset toiseen kertaan. Lornesta löytyi pari backpacker majoitusta, mutta vain toinen oli tähän aikaan vuodesta auki. Käytiin kysymässä myös muita vaihtoehtoja, mutta kaikissa oli vähän liian tyyriit hinnat. Backpackeria ylläpiti erittäin herttainen vanhempi rouva, joka lämmitti päiväämme ja mieltämme ystävällisyydellään.

Torstai aamuna käytiin katsomassa Erskine vesiputoukset. Yrittäessäni pysyä entisen partiolaisen Ari Jarkko Tapani Tuomisen perässä sademetsässä, kävelin päin puunoksaa ja löin pääni kunnolla ja itkuhan siinä sitten tuli. Vielä tänäkin päivänä päässäni on kipeä patti, mutta pääasia että suuremmilta aivovaurioilta vältyttiin. Erskine vesiputouksien jälkeen käytiin myös toisilla pienemmillä vesiputouksilla kävelemässä. Mielenkiintoisia reittejä olisi ollut vaikka millä mitalla, jos aikaa olisi ollut useampi päivä. Great Ocean Road ei itsessään tosiaan ole pitkä pätkä, mutta tien varrella on sen verran nähtävää, että jos yhtään haluaa paneutua ja käydä katsomassa erilaisia luontoreittejä, saa reissuun varata useamman päivän.

Great Ocean Road Cottages and backpackers, Lorne

Tykkään kohdasta "trees may fall, take care"

Erskine Falls

Vesiputouksien jälkeen oli vuorossa taas jälleen yksi majakka. Cape Otwayssä päästiin kiipeämään majakan sisälle. Alueelle oli 18.50 dollarin pääsymaksu per/nassu. Pääsymaksu on kyllä hieman suolainen siihen nähden mitä alueella on nähtävää. Niemen kärjessä on upeat maisemat ja hieno majakka, mutta matkan varrella on myös ilmaisia majakoita, joita voi pysähtyä katselemaan ja kokemus on melkein sama.

Cape Otwayn jälkeen tienvarrella on mitä hienoimpia kalliomuodostelmia. Löysin Jarkosta uusia puolia, kun lähes 5 minuutin välein oli uusi näköalapaikka ja jokaisella piti pysähtyä, vaikka osa kivimuodostelmista näytti melkein samalta. Iltaauringon laskiessa kerettiin vielä näkemään Great Ocean Roadin kuuluisin nähtävyys 12 apostolia. Yöksi päädyttiin jäämään Port Campbelliin.

12 apostolia

Vuonna 1990 romahtanut London bridge

On our way to treetop walk

Viimeiselle Great Ocean Road päivälle herättiin virkeinä ja sääkin oli hieman selkeämpi, joten päätettiin ajaa takaisin Cape Otwayhyn ja käydä kävelemässä Otway Fly Treetop walk. Treetop walk sijaitsee sademetsässä, johon on rakennettu noin 30 metrin korkeuteen teräksinen kävelyreitti. Reitin keskellä on myös 45 metriä korkea näköalatorni. Kokemus oli kirjaimellisesti päätä huimaava. Oli aikaa hurjaa kävellä sademetsän päällä ja kun katsoi alas näki teräsritilän välistä kuinka korkealla sitä oikeasti oltiin. Näköalatorniin kiivetessämme huomattiin, että torni myös huojui tuulessa mikä teki kokemuksesta vielä hieman jännittävämmän.

Loppumatkalla pysähdyttiin katsomaan lisää erilaisia kivimuodostelmia, jonka jälkeen ajettiin Warnamboolin kautta Mount Gambieriin, jossa vietettiin yö tähän astisista majapaikoista hienoimmassa. Old Mount Gambier Gaol on vanha vankila, joka tarjoaa majoitusta ja toimii myös oivana paikkana erilaisille juhlatilaisuuksille. Yöstä maksettiin 80 dollaria, mutta kokemus ja puitteet olivat mielenkiintoiset ja päästiin nukkumaan sellissä. :P

Vois ne olot sellissä huonomminkin olla....

Free to go.

                                             
                                       

                                             Tällä hetkellä matkamme jatkuu kohti Adelaidea...

Road trip stop 1: Melbourne

Viime perjantaina lopetettiin sitten työt Western&Sonilla. Uskomatonta, mutta totta ei sieltäkään ilman itkun tirautusta päästy pois. Oli tosi haikeaa hyvästellä monta hyvää tyyppiä, joiden kanssa oltiin työskennelty monta kuukautta. Kuitenkin nyt oli jo aika aloittaa meidän oma seikkailu, jota varten oltiin työskennelty hiki hatussa monta kuukautta.

Lauantai aamuna pakattiin viimeisetkin tavarat autoon ja laitettiin nokka kohti Melbournea. Vajaa 700 kilometria täräytettiin ajaa melkein yhtä soittoa. Matkan varrella oli monta pientä kyläpahaista, jonka läpi ajettiin. Muuten maisema oli aika samanlaista koko matkan. Melbournea lähestyttäessä maisema muuttui jo huomattavasti mäkisemmäksi. Ajettiin navigaattorin turvin, joten se ohjasi meidät tullitielle, kun lähestyttiin Melbournea. Oltiin jotenkin vähän hämillämme koko tullihommasta, koska päätarkoitus oli löytää vain meidän hostelli ja olla romuttamatta autoa. Tullimaksu olisi pitänyt maksaa netistä ja asia jäi vähän hautumaan, kunnes tänään googletettiin asiaa ja soitettiin tullinumeroon ja sieltä oli kuulemma jo lähetetty jonkinlainen sakkolappunen. Tänään Melbournesta lähtiessämme ohjattiin sitten navimme välttämään kaikki tullitiet.

Mutta palatakseni vielä meidän Melbourneen reissuun, joka oli hyvin rentouttava ja mielenkiintoinen. Odotettiin kuitenkin Melbournelta jotenkin enemmän, joten tuntui ettei kaupunki säväyttänyt mitenkään erityisesti. Osasyynä saattoi myös olla melko kylmä ja sateinen sää..

Day 1.

Motelli oli sisustettu hauskoilla pienillä yksityiskohdilla. Tykästyttiin erityisesti  tapetteihin.

The Albany Motel Melbourne. Tyylikäs ja suhteellisen halpa majoitus. Suositellaan lämpimästi. 

Lauantaina heti Melbourneen saapumiseen jälkeen toteutettiin Jarkon pitkään hautunut haave mennä AFL tai rugby peliä katsomaan jonnekkin isolle stadiumille. Paikaksi valittiin Melbourne Cricket Ground, jossa oli juuri lauantai iltana viime vuoden AFL finaaliuusinta Melbourne Hawks vs. Sydney Swans.

As Alice in the wonderland..

Kokemus oli kyllä hauska, 100 000 ihmisen stadikalla oli kyllä suuren urheilujuhlan tuntua. Yleisö otti pelin todella tosissaan ja reagoi jokaiseen tilanteeseen joko hurraamalla tai buuaamalla. Me tuijotettiin peliä silmät suurina ja yritettiin selvittää pelin sääntöjä, pelin lopussa oltiin kuitenkin jo jonkun verran kärryillä.

Lopulta peli päättyi viime vuoden häviäjän eduksi, Melbourne Hawks vei kyllä Swanseja kuin pässiä narussa. Ja yleisö mylvi, kun yksi kotijoukkueista vei voiton kotiin.

Kuumia tunteita ja tiukkoja pelitilanteita.

Day. 2

Sunnuntaina herättiin rauhassa ja lähdettiin etsimään aamupalaa Melbournen rantakaupunginosasta St. Kildasta. Päätettiin olla reippaita ja käveltiin raikkaassa syksysäässä.

St. Kildasta löytyi paljon rantakahviloita ja ravintoloita. Aamupala päädyttiin syömään Abbey Roadissa, joka oli tunnelmallinen sisarusten pitämä musiikkiravintola. Hieman energiaa tankattuamme käveltiin pääkatua ympäri ja lopulta päädyttiin Luna Parkkiin. Luna Parkissa käytiin vanhassa puisessa vuoristoradassa.

St. Kildassa on mitä herkullisimpia kakkukahviloita....

...Joten pitihän tutustua tarjontaan. (Juustokakun resepti 1800-luvulta)

Luna Park

Turistit lomamatkalla.

Day 3.

Maanantai oli jo alunperinkin päätetty shoppailupäiväksi, kun lauantaina eksyttiin katsomaan futia. ;) Maanantai aamuna mentiin Docklandsiin Outlet Marketeille katsomaan, josko löytyisi vähän päivitystä reissuvaatteisiin.Tarjonta oli pääosin meidän budjetille liian kallista, mutta tarttuipa sieltä matkaan kuitenkin toppi ja pari paitaa.
Docklandseilta jatkettiin ilmaisella tramilla kohti keskustaa ja Melbourne Centralia, joka on shoppailijan paratiisi. Melbourne Centralin missiona oli löytää Converset ja käytiinpä myös samalla leikkauttamassa Jarkon hiukset. Loppupäivä ajeltiinkin ympyrää ilmaisella tramilla ja kierreltiin keskustaa. Illalla kaaduttiin sänkyyn katsomaan telkkaria. Päivät on nimittäin yllättävän raskaita, kun pistää menemään pääosin lonkkavolvolla.

Melbourne Central ostoskeskus. 

Hauska tapa kierrättää kirjoja.

Melbourne city circle tram. Ilmainen raitiovaunu, joka kiertää tärkeimpien nähtävyyksien ohi.  Muuhun julkiseen liikenteeseen tarvitsee myki-kortin.

Kirjaimellisesti rakastuin näihin kuviin. Olisin voinut viettää useammankin päivän metsästämällä street arttia.

Day 4.

Tiistaipäivälle meillä ei ollut kovinkaan suuria suunnitelmia. Aamulla suunnattiin kiertelemään Queen Victoria Marketeille. Oli kiva pysähtyä katselemaan erilaisia kojuja ja haistelemaan erilaisia ruoan tuoksuja. Pääosin tiistaina kuitenkin koluttiin keskustaa ympäri ja metsästettiin Lanewaysejä ja katutaidetta. Melbourne ei kyllä ole syyttä kuuluisa katutaiteestaan. Ympäri kaupunkia on todella hienoja Graffiteja. Kujia tarpoessa tuli sellainen olo, kuin olisi ollut jossain modernin taiteen museossa. Kuvat olivat todella upeita! Katutaiteelle pitäisi antaa enemmän mahdollisuuksia ja paikkoja Suomessakin, joten ihmiset voisivat toteuttaa itseään järkevällä tavalla, eikä vain töhertelemällä rakennuksien seiniin.

Queen Victoria Market.

Kaupunkia kiertelemällä löydettiin muutamia helmiä. Käytiin Vintage-kaupassa Flinders-Streetillä ja löydettiin muutamia todella hienoja kahviloita ja yksi hauska lehtikauppa. Melbourne toimi kyllä motivaattorina erilaisille uusille ideoille, jos joskus jotain omaa yritystä meinaa laittaa pystyyn.

Retrostar Vintage & clothing (37 Swanston Street)

Vaikka minkälaista kuosia löytyi näistä käytetyistä  converse-kengistä.

Tiistaille oli myös suunnitelmissa vierailla Eureka 88 tornissa, mutta lopputulemana päädyttiin jättämään koko homma välistä. Liput maksoi 18 dollaria per nassu ja jos halusi mennä kuution muotoiselle näköalatasanteelle, joka on tehty lasista, piti vielä pulittaa 12 dollaria ekstraa..

Illalla käytiin moikkaamassa Jarkon kaveria Siskoa keskustassa ja lopulta päätettiin kruunata Melbourne aikamme syömällä meksikolaista ruokaa Sangrian kera.

Day 5.

Aamulla oli tarkoitus herätä aikaisin ja käydä  vielä kävelemässä Roayl Botanic Gardenissa, mutta todettiin että oltiin me jo erilaisia puutarhoja matkamme varrella keretty näkemään ja sääkin oli oikeasti KYLMÄ. Ja kylmä se on silloin, kun ei ole kunnon syksyvaatteita matkassa, eikä viitsitä enää ostaakkaan, kun kohta ollaan jo lämpimimmissä maisemissa.

Näinpä siis tsekattiin itsemme ulos hostellista ja suunnattiin kohti Great Ocean Roadia...