Ulurun auringonnousu nähtyämme oli aika jälleen pistää Mitsubishin pyörät pyörimään. Lähdettiin ajamaan kohti Kings Canyonia, jota erityisesti Jarkko oli kovasti odottanut. Kings Canyonin kohdalla alkoi jo lämpötilatkin nousta taas hellelukemiin. Kings Canyonille saavuttaessa kello oli jo valitettavasti niin paljon, että ei oltaisi keretty kiertämään pidempää reittiä, joka kulkee kanjonin reunaa pitkin.
 |
| Matkalla pysähdyttiin Road Houseen tankkaamaan ja löydettiin muutama promedaarikin (Ilme on yhtä tympäätynyt kuin meidänkin naamat monen tunnin autossa istumisen jälkeen..) |
Käveltiin sitten kanjonin pohjalla kulkeva reitti, joka oli kyllä sekin luonnoltaan upea. Kiivettiin myös kanjonin päälle reittiä, jota kutsutaan "heartattack kävelyksi". Ja kyllä se hieman sydämestä ottikin, kun kiivettiin melkein pystysuoraa seinämää ylöspäin. Kanjonin päätä oli kyllä taas upeat maisemat. Matkan varrella Loxtonista - Melbourneen - Adelaideen ja Stuart highwaytä ylöspäin oltiin jo nähty tosi paljon erilaisia maisemia. Eurooppalaismaisesta ilmastosta oltiin siirrytty tulikuumalle outbackille, jonka luonto on aivan erilainen.
 |
| Muutama hurja keikkui kanjonin reunalla |
 |
| Jarkko oli kuin kotonaan näissä maisemissa |
Kings canyonilta oli pakko lähteä ajamaan hyvissä ajoin kohti Alice Springsiä, koska ei haluttu ajaa pitkiä matkoja pimeällä. Pimeällä eläimet lähtevät liikkeelle ja koska valtatien piennarta ei ole mitenkään aidattu, kaikki eläimet pääsevät liikkumaan vapaasti.
Matkan varrella pysähdyttiin syömään ja tankkaamaan yhteen roadhouseen. Ja samalla varattiin itsellemme majoitus Alice Springsistä. Majoituksen kanssa olisi tietysti voinut vähän ennakoida, koska useamman paikan respa meni kiinni seitsemältä ja meidän arvioitu saapumisaika oli kahdeksan jälkeen. Löydettiin kuitenkin meille sopiva majoitus haven-nimisestä backpackeristä. Matka Aliceen sujui letkeissä merkeissä, Pelattiin tyttöjen kanssa autossa erilaisia sanapelejä.
Sunnuntaipäivä Alicessa oli pyhitetty jokaiselle omaksi ajaksi, jolloin sai tehdä rauhassa mitä huvittaa. Jarkko, minä ja Tiina suunnattiin keskustaan, jossa oli meneillään juuri toritapahtuma. Raita sen sijaan suunnisti ilmaiselle aamupalalle jonnekkin syöpäyhdistyksen tapahtumaan. Torilla oli erilaisia kojuja, jossa myytiin mm. Aborginaalien tekemää taidetta. Pysähdyttiin myös erääseen didgeridoo kauppaan kuuntelemaan, kun omistaja soitti asiakkaalle didgeridoota. Arkipäivänä samaisessa paikassa olisi päässyt itsekin kokeilemaan soittamista, mutta koska oli viikonloppu tyydyttiin vaan seuraamaan menoa sivusta. Itse joskus didgeridoota kokeilleena voin kertoa, että soittaminen ei todellakaan ole helppoa. En tainnut edes saada mitään ääntä aikaiseksi, sen sijaan koko putki oli täynnä sylkeä.
Alice Springsissä ei tehty mitään kovinkaan kummoista. Illalla käytiin Jarkon kanssa ajelemassa ympäri kaupunkia. Alice Springsissä huomasi katukuvassa jo paljon enemmän aborginaaleja. Osa istui kadulla katsomassa maailmanmenoa ja puistot olivat myös suosittuja kokoontumispaikkoja koko suvulle. Osa oli kyllä selkeästi kodittomia ja elinolot vaikuttivat melko kehnoilta. Pohjois-territoriossa on myös tiukempi alkoholilaki kuin muualla maassa, kai sillä kovasti yritetään vähentää alkoholinväärinkäyttöä. Kiinnitettiin myös siihen huomiota, että aborginaaleilla on tosi agressiivinen tapa puhua keskenään. Kaverille jos puhutaan, niin se lähinnä kuulostaa enemmänkin huutamiselta. Kuitenkin vaikka aborginaalien olot eivät vieläkään ole todellakaan hyvät ja osaa on varmasti vaikea sopeuttaa yhteiskuntaan, ei meillä ollut mitään ongelmia tai vaaratilanteita heidän kanssaan. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti