Roadtrip stop 7: Devil's Marbles, Tennant Creek ja Katherine

Alice Springsin lepopäivien jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohti Tennant Creekiä.

Jarkko tarkkailemassa tila-automme pakoputken tilannetta. 

Alice springs-Tennant Creek matkan kohokohta olivat ehdottomasti Devil's Marblesit (Pirun kuulat), jotka kyllä ihmetyttivät meitä matkailijoita luonnonlakeja uhmaavalla tavallaan. Kyseessä oli siis suuri alue pyöreitä kiviä, jotka olivat mitä hassummissa asennoissa. Meidän oli helppo huvittaa itseämme ottamalla kaikennäköisiä kuvia ja kiipeilemällä kivien päällä. Paikka oli kuitenkin jälleen kerran Aboriginaaleille pyhä paikka, joten kunnioitusta paikkaa kohtaan oli oltava. Kuvien ja maittavan pekonipasta-aterian jälkeen poistuimme paikalta ja ajoimme sutjakasti alle tunnissa viimeiset 105 kilometriä.

Kukkuu..

Mitä teille tulee ensimmäisenä mieleen tästä kuvasta?

Tennant Creekkiin saapuessamme kiinnitimme huomiota katukuvaan, joka oli kolkko kaikessa yksinkertaisuudessaan. Katujen varsilla istui aborginaaleja katselemassa maailman menoa. Moni taisi ihan asustellakin kadulla, koska osalla oli tyynyt ja peitot mukana, eikä elintaso näyttänyt muutenkaan hipovan taivaita. Etsimme ensitöiksemme majoituksemme ja lähdimme tämän jälkeen tekemään tutun korttelikierroksen. Lämpötilan ollessa kova ja pitkän ajomatkan pölyjen kutittaessa kurkkua päätimme tutustua paikallisen Pubin juomatarjontaan. Oluet maistuivat ja antoivat voimia lähteä kauppaan ruokaostoksille.

Nappasimme kaupasta bataattia, sipulia ja tuoremakkaroita ja lähdimme laittamaan grilliä kuumaksi. Tytöt valmistelivat salaatin ja Jarkko grillasi bataatit, sipulit ja makkarat. Illalla katselimme hostellilla "The Voicea" ja kuuntelimme hostellin managerin ajelua sähköisellä rollaattorilla. Tunnelma oli kieltämättä hyvin erikoinen. Tiina yritti houkutella jompaa kumpaa tyttöä mukaan suihkuun, koska välillä ei tiennyt oliko papparainen omassa vaiko tyttöjen vessassa. Pitkän kädenväännön jälkeen Tiina uskaltautui kuitenkin yksin suihkuun. Lisää tunnelmaa iltaamme loivat ehdottomasti myös kaupungilta tullut mekkala. Vähän väliä kuului abutorginaalien huutoa ja ääntelyä.

Seuraavana aamuna starttasimme urheiluauton äänillä varustetun Mitsumme ja lähdimme ajamaan kohti Matarankan ja Katherinen erittäin houkuttelivilta kuulostavia kuumia lähteitä. 

Matarangassa lähteillä emme suinkaan olleet ainoat, jotka niistä nauttivat. Lähteet olivat erittäin kauniit, mutta eivät kuitenkaan polttavan lämpimät, asiansa ne kuitenkin ajoivat. Ajomatkasta puutuneet lihakset pääsivät rentoutumaan hetkeksi ennen majapaikkaamme Katherissa. 

Ihmettelimme puista roikkuvia hämähäkin seittejä ja niitä hämähäkkejäkin oli ihan riittävästi

Katherinessä oli tarkoitus taas hengähtää pari päivää, jotta sielu kerkeisi jälleen mukaan matkaan. Kahdesta Katherinen backbacker hostellista valitsimme Palm Court Kookaburran. Kahden hostellin välillä ei ollut vaikea tehdä valintaa, koska ensimmäisessä meitä palveltiin todella tympeästi. Ensimmäinen ilta meni rennoissa merkeissä, koska kaikki olivat edelleen hieman väsyneitä päällä olevan flunssan takia.

Seuraavana aamuna aamupalan ja ennen kaikkea rennon heräämisen jälkeen Mariliis ja Raita päättivät jäädä hoitamaan henkistä hyvinvointia hostellille. Jarkko ja Tiina lähtivät kohti kuumia lähteitä ja krokotiilin bongausta. Katherinen lämmin ilmasto sekä kuumat lähteet tuntuivat uskomattoman hyviltä. Ja ensimmäinen krokotiilin bongaus sai Jarkolle ja Tiinalle todella leveän hymyn naamalle. 

Jarkko näki krokotiilin ensimmäistä kertaa luonnossa

Illaksi valmistelimme jälleen austraalialaiseen tyyliin maittavan grilliruuan, joka nosti hieman normaalia suuremman janon tunteen. Tyhjensimme loput lääkkeeksi hommatusta rommipullosta ja yritimme hakea toista samanlaista paikallisesta pullokaupasta. Pullokaupan ollessa kiinni ja menojalkamme edelleen vipattaessa päädyimme paikalliseen baariin. 

Astuessamme sisään paikkaan bongasimme baarimikon kolmen asiakkaan seasta terassilta. Baarimikon huomatessa meidät hän tuli tarjoilemaan meille. Huomiomme kiinnittyi hieman sekavan oloiseen, mutta kuitenkin asialliseen palveluun. Tytöt tilasivat pari drinkkiä listalta ja baarimikko oli hieman hukassa näitä drinksuja tehdessään, oli kuulemma enemmän kokemusta tuosta ruokapuolesta.

Pubin muiden asiakkaiden poistuessa paikalta baarimikko siirtyi meidän pyötäämme juttelemaan. Tällöin kävi ilmi, että baarimikko joi samalla rommikolaa. Illan edetessä ja rommimukien tyhjentyessä paikalle saapui  muutama miehen kaveri ja baarin ovet laitettiin kiinni. Yksien vaihtuessa useampiin ja kello kymmenen vaihtuessa kello neljään aloimme siirtymään kohti Mcdonaldsin drive iniä, joka nyt sattui olevan ainut auki oleva ruokapaikka. Tosin yllätykseksemme emme saaneet palvelua, koska meillä ei ollut ajoneuvoa. Tämä oli kuulemma turvallisuusriski. Mäkkärin linjauksen mielestä olisi siis ollut turvallisempaa tarttua auton rattiin väkijuoman vaikutuksen alaisena. Kovasti kyllä yritimme esittää olevamme autossa avaamalla rättikattoa ja ikkunoita meidän kuvitellusta autostamme. Sanottakoon nyt sitten kuitenkin, että ilman ruokaa emme suinkaan sinä yönä jääneet ja hauskaakin oli. Olisi ollu hauska saada matkamuistoksi drive Innin turvakameroiden tallentamat pätkät nälkäisistä backpackereistä.

Ruokailun jälkeen mentiin muutamaksi tunniksi nukkumaan hiostavaan huoneeseemme. Aamulla heräsimme hyvissä ajoin ja jatkoimme matkaa Edith vesiputoukselle.