RSA-kurssi, Blacbutt reserve ja kaikki miljoonat kommellukset

Sydneyn vierailun jälkeen ollaan lähinnä vaan kulutettu aikaa Newcastlessa. Lauantaina käytiin mun vanhan host perheen ja muutaman rotarin kanssa syömässä Warners Bayllä yhdessä pizza-paikassa. Oli jotenkin tosi kiva nähdä Nicolea ja Pauliakin pitkästä aikaa ja koko illan oli jotenkin tosi letkeä tunnelma. Sunnuntaina eksyttiin anglikaaniseen kirkkoon jumalanpalvelukseen Cherylin, Peterin ja suomalaisen rotary-vaihtarin Ellan kanssa. Jumalanpalvelus oli hyvin paljon samanlainen kuin suomessakin, mutta ei ehkä yhtä "virallinen". Hämmentävintä oli vaihe, jossa kaikki kirkossa olijat alkoivat kätellä toisiaan ja sanoivat "Peace be with you".

Viime viikolla hoidettiin myös australialaiset pankkitilit kuntoon, tilattiin tax file numberit ja hankittiin pre-paid puhelimeen. Asiat alkaa siis pikku hiljaa edetä. Niin ja kirjoitettiin myös resumet ja lähetettiin jo ensimmäiset työhakemuksetkin. Ehkä huvittavinta on, että ollaan seuraavaksi menossa farmille töihin Bourkeen, jossa asukkaita on ehkä muutama sata ja juuri siellä eräs motelliyrittäjä etsii backbackkereitä töihin. Saatiin jo vastauskin sieltä suunnilta, yrittäjä on ilmeisesti lomilla, joten poiketaan varmaankin käymään siellä paikan päällä ensiviikolla.

Eilen käytiin suorittamassa australialaiset anniskelupassit Jarkon kanssa ja THAT WAS A BIG JOKE. Kurssi kesti 6 tuntia ja mentiin Jarkon kanssa sinne ihan löysät housussa, koska jotenkin ajateltiin, että se on varmasti tosi vaikea koe tms. Nooooo... kurssinvetäjä alkoi luennoimaan anniskeluasioista ja aina välillä meidän piti kirjoittaa lapulle "tärkeitä asioita", käytännössä siis kirjoitettiin lapulle aina koevastaukset.

3 tunnin luennoimisen jälkeen meillä oli 30 minuutin ruokatauko, jonka aikana käytiin hotellin alakerrasta hakemassa vähän pientä purtavaa. Noo, eihän sekään mennyt niinkuin elokuvissa. Australiassa joissakin paikoissa ruokaa tilatessa saa käteensä "Bumerangin/Beeperin". Ja kuinkas kävikään, juuri meidän Beeperistä oli loppumassa akku ja meidän ruokatilaus oli mennyt sekaisin. Juuri kun kurssi oli jatkumassa, saatiin ruoat ja jouduttiin sitten ottamaan ne mukaan sinne tunnille. Meille oli kyllä sanottu kurssin alkaessa, että ruuat saa sitten ottaa mukaan, mutta oli se vähän noloa pistellä ranskalaisia poskeen kun toinen luennoi edessä. Mutta eihän siinä, takarivissä kaksi kaveria taisi juoda olutta, että that's what I call resbonsible service of alcohol.

Kaikkein huikeinta oli kuitenkin se koe sen kuuden tunnin istumisen jälkeen. Saatiin paperit, joihin piti käytännössä kopioida kaikki vastaukset lapusta, johon oltiin kirjoitettu kaikki "tärkeät asiat". Saatiin myös pitää kaikki materiaali kokeessa. Ja kuinkas kävikään, kaikki läpäisivät testin.
--> Niin ja jos joku on aikeissa suorittaa RSA-kurssin, niin suosittelen lämpimästi lataamaan materiaalin netistä http://www.dmptraining.com.au/downloads.php ja suorittamaan testin vaikka netissä. Taitaa päästä vielä paljon halvemmalla.

Tänään tehtiin päiväretki Blackbutt reserveen, joka on tavallaan "minieläinpuisto" aivan kaupungin vieressä. Paikka on muuten ilmainen, mutta jos haluaa päästä silittämään koalaa, niin täytyy ostaa 4,5 dollarin lippu. Päivä oli kokonaisuudessaan tosi mukava ja KUUMA. Kierreltiin ja katseltiin eläimiä muutama tunti. Jarkko kiintyi ja samaistui erityisesti vompattiin. Mun lemppari oli naaraskoala, Jarrah, jota päästiin silittämään.

Ei kyllä tästäkään päivästä selvitty ilman kommelluksia. Melkein kaikki ne kakkospuhelimet, jotka otettiin Suomesta mukaan ei jostain syystä tai toisesta toimi. Joten lähdettiin aamulla vielä liikenteeseen mun suomalaisen liittymän turvin. Noh, jossain vaiheessa sitten huomattiin, että sillä puhelimella ei pysty enää laittamaan viestejä tai soittamaan puheluita. Veljeni Mikko oli siis ilmeisesti sulkenut liittymän tai laittanut sen tosi pienille kustannuksille. Anyway ilta alkoi sarastaa ja meillä ei ollut mitää millä soittaa. Kysyttiin puhelinta lainaan yhdeltä paikalliselta ja yritettiin soittaa Peterille, mutta ei saatu yhteyttä. Mies neuvoi meidät kävelemään läheiseen keskustaan, jos löydettäisiin sieltä apua. Löydettiin onneksi kauppa ja puhelinkoppi Blacbuttin keskustasta ja saatiin Peter kiinni pienen säätämisen jälkeen. Mutta ei voi muuta sanoa, kun että MÄ VIHAAN TEKNIIKKAA ja varsinkin silloin kun se ei toimi.

Huvittavaa on se, että reissussa jotenkin kaikki pienetkin ja yksinkertaisetkin asiat voi vaan välillä tuntua todella monimutkaisilta..vaikka vaan se ruoan tilaaminen ravintolassa tai puhelinkopin käyttäminen hätätilanteessa. ;)

Kuitenkin saatiin kaiken tämän jälkeen hyvä syy lähteä "kylmälle kaljalle" ;) Ja voin kertoa, että se maistui.

S Y D N E Y

Isäni mukaan "puoli Suomea" haluaa tietää missä mennään ja millä fiiliksillä, niin aika jälleen hieman päivitellä kuulumisia. Onhan viikossa jo kerennyt sen verran tapahtumaan, että on aihetta blogitekstille.

Jos ei muuta, niin on tällä reissulla jo ainakin kävelty. Tänään juuri mietittiin, että montakohan tuhatta askelta sitä ollaan jo otettu tällä uudella maaperällä. Lonkkavolvo on kuitenkin halpa ja hyvä tapa tutustua uusiin paikkoihin. Ja ennen tänne tuloa tehtiin Jarkon kanssa päätös, että halutaan päästä parempaan fyysiseen kuntoon.

Tiistaina otettiin juna Sydneyyn ja kierreltiin hieman paikkoja. Todellakin tykkään ainakin vielä tästä reppureissaamisesta, se jotenkin tuntuu niin "omalta". Olenkin ehkä aina ollut hieman tällainen omien polkujen tallaaja, mutta on jotenkin niin jännää tehdä kaikki alusta asti itse. Pelkkä hostellien selailu netistä ja seuraavan matkakohteen etsiminen on tosi mielenkiintoista.

Sydneyssä yövyttiin Maze hostellissa, joka on lähellä rautatieasema Centralia. Kaikenkaikkiaan oltiin Mazeen kyllä todella tyytyväisiä, vaikka se ei mitään ihmeellisyyksiä tarjonnutkaan. Kaikessa yksinkertaisuudessa hyvä, eikä löydetty edes yhtään torakkaa. Kaupunkikierroksella vierailtiin Kings Crossin kaupunginosassa, joka on tavallaan Sydneyn punaisten lyhtyjen alue ja olen vaan niin onnellinen, että ei epähuomiossa otettu sieltä suunnalta hostellia. Kings Crossilla nimittäin on toinen hostellien keskittymä.

Keskiviikkona kierreltiin kaupungilla ensiksi käveltiin Sydney Harbouriin aamupalalle. Käytiin hakemassa kahvit ja Subwaysta patonki ja istuttiin nauttimaan kauniista aamusta. Aamiasen jälkeen käveltiin Sydney Aquariumiin tutustumaan mitä mielenkiintoisimpiin vesieläimiin. Uskomatonta miten paljon erilaisia kaloja voi olla ja se on uskomatonta, että jopa KALAT voivat olla söpöjä isoine silmineen ja eri väreineen. Näimme myös varmaan maailman suurimman ravun, jättitaskuravun. Rapu voi painaa parhaillaan 19 kiloa ja saksiväli on 3,8 metriä. How cool is that!

Nähtyämme hait ja muut kivat pikku merenelävät siirryttiin Sydneyn vanhimpaan kaupunginosaan The Rocksiin. Tämän jälkeen otettiin lautta Manly beachille. Tarkoituksena oli makoilla hetki rannalla, mutta vaikka oli päälle 20 astetta, niin tuli niin pirusti, että tyydyttiin vaan kävelemään rannalla. Oli pakko kaivaa laukusta kaikki vaatteet päälle, kun oikeasti palelti tosi paljon. Manlyn jälkeen käveltiin vielä Kings Crossille ja sieltä takaisin keskustaan Chinatowniin ja Paddy's markettiin.

Kahtena iltana Paddy's marketilla käytiin samassa kiinalaisessa paikassa syömässä, koska yksinkertaisesti ruoka oli vaan niin hyvää ja halpaa. Nuudeleiden tai riisin lisäksi sai valita kolme eri pääruokavaihtoehtoa. Tarjolla oli jättikatkarapuja, lammasta, kanaa eri kastikkeissä ja vaikka mitä. NAM!

Kokonaisuudessaan Sydneyn reissu oli onnistunut. Ensimmäinen ilta meni pääosin nukkuessa, kun olin koko viikon kerännyt univelkaa heräämällä viideltä aamulla, mikä ei ole ollenkaan tyypillistä minulle. Kuitenkin nähtiin, tehtiin ja koettiin asioita. Ainut miinus oli, että olisi ollut kiva tutustua toisiin backbackkereihin ja päästä enemmän sisään travellerikulttuuriin, mutta se ottaa aikansa.. and we keep on learning. :)

Nyt ollaan takaisin Newcastlessa ja tänään hankittiin aussipankkitilit. Seuraava viikko menee vielä juoksevia asioita hoidellessa ja 4. marraskuuta siirrytään Dubboon, jossa vietetään pari yötä ennen siirtymistä Bourkeen. Bourken aika tulee kyllä varmasti olemaan tosi mielenkiintoinen. Ausseissa on jopa sanonta "Back of Bourke" mikä tarkoittaa paikkaa, jossa ei oikeastaan ole mitään. Ja meidän Australian matkaopas sanoo, että jos on nähnyt Bourken on nähnyt Australian. Isot kaupungit ovat samanlaisia menet sitten mihin päin maailmaa tahansa, mutta oikeaa outbackkia ei pääse kokemaan ihan joka päivä.

First day in Oz

Kello on kuusi aamulla, joten on juuri oikea aika kirjoitella blogitarinoita. ;) Jetlagi vaivaa vielä ja en jotenkin vaan saa nukuttua. Saavuttiin toissapäivänä Australiaan ja viime yönä nukuttiin 12 tuntia, joten ihan vielä ei olla normaalissa unirytmissä.

Matka Amsterdamista Sydneyyn sujui pääosin oikein mukavasti. Lähtiessämme Amsterdamista sää oli kolean syksyinen ja satoi vettä, joten lähtö ei suuremmin harmittanut, vaikka Kaisaa tuleekin taas ikävä. Ensimmäinen lento Amsterdamista-Kuala Lumpuriin kesti n. 12,5 tuntia. Malaysian airlines oli ihan ok lentoyhtiö, mutta palvelutasoltaan Singapore Airlines päihittää mennen tullen. En tiedä olivatko lentoemot väsyneitä reissaamisesta vai vaan tympiintyneitä työhönsä, mutta pientä hutilointia ja asiakkaiden tympääntynyttä palvelua oli välillä havaittavissa. Muuten kaikki toimi hyvin, selvittiin hengissä ja ruoka oli hyvää, vaikka en flunssaltani paljon maistanutkaan.

Kuala Lumpurissa oli edessä 2,5 tunnin vaihto. Olimme Jarkon kanssa molemmat niin väsyneitä ja likaisia, että olisimme voineet vaan kaatua lentokentän lattialle nukkumaan, mutta sen sijaan kierreltiin aamutuimaan hieman kauppoja. Ostettiin lentokentältä 2 pulloa juomista ja sipsipussi ja koko lysti kustanti vain huimat 2 euroa. Kerrankin joku asia tuntui halvalta. Kuala Lumpurista jatkettiin edelleen Sydneyyn. Toinen lento kesti vain 9 tuntia ja muutama tunti siitä saatiin jopa nukuttua. Eväät lentokoneessa oli kyllä surkeat. Aamupalaksi oli tarjolla omelettia, makkaraa ja sieniä. Harmi, etten ottanut kuvaa ruoista, mutta kaikki lautasella oli ihan harmaata ja sienet mustia. Kahvia tarjottiin niin nopeasti, ettei ihmiset edes ehtineet sanoa, että haluavatko he kahvia tai teetä. Mutta anyway Sydneyyn päästiin ja se oli pääasia.

Lentokentällä oli vastassa yhtä iloinen Peter kuin aina ennenkin. Matka Newcastleen kesti illalla hiukan pidempään kuin tavallisesti, koska eksyttiin Sydneyssä pimeällä. Tulipahan koettua reissun ensimmäiset "vaaratilanteetkin" kun Peter ajoi vahingossa yhtä kaistaa väärinpäin ja erään pientareen yli. Mutta taas hengissä selvittiin, joten kaikki hyvin.

Eilinen oli ensimmäinen päivä Australiassa ja aamulla herättyämme Peter oli käynyt kaupassa ja pöydällä odotti australialainen "ruisleipä". :) Päivällä käytiin Lake Mcquarien varrella kävelemässä 9 kilometrin maanantaikävely 34 asteen lämmössä. Onneksi koko ajan kävi pieni tuulenvire, joten ei lämpötila ei tuntunut ihan niin kuumalta. Illalla syötiin lounasta yhdessä ja juteltiin muutama tunti Peterin kanssa.

Tällä viikolla lähdetään 1-2 päivän reissulle Sydneyyn. Ollaan selvitetty eri hostellien hintatasoa Sydneyssä ja alle 20 dollarin ei ole paljon mitään. Korkeintaan 8 hengen dormeja. Ei vielä päädytty mihinkään paikkaan, koska lukiessamme muiden kommentteja lähes jokainen hostelli on ollut "älyttömän likainen ja täynnä torakoita" ;)Ei olla vielä myöskään päätetty monta päivää aiotaan yöpyä. Mutta we will see, what happens!

Niin ja Peter oli varannut meille myös RSA kurssit, eli australialaisen anniskelupassikurssin, jotta voi työskennellä anniskeluravintoloissa.

Mutta jospa tässä oli taas tarpeeksi pientä koostetta menneiden päivien tapahtumista. Välillä tuntuu, että kun innostuu kirjoittamaan voisi vaan jatkaa ja jatkaa. Mutta pitää vaan muistaa keep it simple.

Avarakatseinen Amsterdam

Eilen jätettiin Suomi taakse ja lennettiin Tukholman kautta Amsterdamiin. Tukholmassa oli 2 ja puolen tunnin vaihto. Erehdyttiin lentokentällä syömään toastit ja juomaan yksi iso kahvi puoliksi, hintaa koko lystille tuli huikeat 22 euroa. Ei voi muuta sanoa, kun että olipa varsinaiset budjettimatkailijan eväät. Ja Ruotsi kallis maa, mutta ei siinä hyvät oli toastit ja opittiinpahan, että valuutan kurssista voi ottaa selvääkin.

Norwegian lentoyhtiönä oli ihan positiivinen kokemus. Lentohenkilökunta oli ystävällistä ja iloista. Plussana oli wifi-yhteys.
Yhdeksän maissa oltiin Amsterdamissa ja Kaisa olikin meitä jo vastassa. Damista siirryttiin bussilla suoraan Haarlemiin ja unten maille.

Tänään käytiin päiväreissulla tutustumassa Amsterdamiin. Sää suosi auringolla ja kierreltiin jalkaisin kaupungilla. Ehdottomasti reissun kohokohta oli punaisten lyhtyjen katu. Lähinnä sen vuoksi, että on jotenkin huvittavaa, että Hollannissa prostituutio ja kannabiksen ostaminen on laillista. Coffee Shoppeja on jo pelkästään Amsterdamissa 230 kappaletta. En kyllä jotenkin jaksa uskoa, että kannabiksen laillistaminen ainakaan vähentää sen käyttöä. Lähemmin ei Coffee Shoppeihin tullut tutustuttua, koska oma suhtautumiseni huumeisiin on negatiivinen.

Punaisten lyhtyjen kadulla huvittavinta olivat avoimet "näyteikkunat", joista prostituoiduilla on mahdollisuus ostaa mainostilaa. Ikkunoissa keikistelee kaikenkokoisia ja näköisiä naisia pienissä hepenissä. Olisi melkein tehnyt mieli sponsoroida heille vähän lisää vaatetusta. Huvittavaa oli myös huomata, että kaduilla vaelteli isoja miesturistiporukoita. Taitaa Amsterdam olla kiellettyjen nautintojen paratiisi.

Tämän eroottispainotteisen päivän kunniaksi kotimatkalla eksyttiin myös seksimuseoon, joka näytti olevan turistien suosiossa. Museossa ei paljon säästelty ja erilaisia kuvia ja vahanukkeja oli mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa.

Mutta ei hätää, kyllä me tehtiin Amsterdamissa paljon muutakin kuin pelkästään vaelleltiin hämärillä kaduilla. Keskustan ostoskatu oli huvittava, kaikkine kymmenine H&M, Vero Moda, Vila yms. myymälöineen. Täällä ei paljon yksinkertaisuus kaunista, kaikkea pitää olla vähintäänkin kymmenen yhden kilometrin mittaisella kadulla. Käytiin myös syömässä kivassa pikku kahvilassa. Olisin kovasti halunnut myös päästä käymään Anne Frankin talolla, mutta se sijaitsi kauempana ja oikea aika vierailuun olisi ollut aamusta.

Pakko vielä kirjottaa muutamista Hollanti-huomioista. Tuntuu, että olisi niin paljon kirjoitettavaa, eikä nyt vaan jotenkin saa asioita järkevään järjestykseen tai paperille.


Huomio number one. Jätejärjestelmä.

Hollantilaiset säilövät roskapusseja ensin viikon eteisessä, jonka jälkeen ne heitetään roskapäivänä talon eteen kadulle, josta roska-auto kerää ne kyytiinsä. Outoa.

Huomio number two. Verhottomuus ja avoimuus.

Hollantilaiset eivät pelkää näyttää asumistaan kaduilla kulkijoille. Ikkunoissa ei välttämättä ole lainkaan verhoja ja pimeällä pystyy helposti näkemään mitä kukin kodissaan puuhailee. Osissa ikkuinoissa saattaa olla maitolasista tehty sumennus juuri katsekorkeudella. Kaisan puheiden mukaan, osa myös somistaa ikkunaansa erilaisilla koristeilla ja ikkunan peittäminen on merkki asunnon "likaisuudesta".

Huomio number three. Pyörät ja pyöräily.

Pyöräilijät ovat eräänlaisia jumalia, jotka sanelevat liikenteen ehdot. Pyöriä näkee katujen varsilla, tolpissa, parkkipaikoilla JOKA PAIKASSA. Pyöriä on eri kokoisia, ne on pystyssä tai kumossa. Pyöräilijöille on tehty omat tiensä, jossa menee myös skoottereita. Jos erehtyy pyöräilijän eteen, saa osakseen vihaista kellon rimputtelua. Pyöräilijöiden nopeus on myös käsittämätön ja multitaskaus on suosittua. Osa kuljettaa samalla toista pyörää, tupakoi tai suunnilleen lukee päivän lehteä pyöräillessään.

Yksi asia on vielä pakko mainita. ARKKITEHTUURI. Täällä on tehty taloja hyvällä maulla. Kanaaleja ja jokia reunustavat eri näköiset kivitalot, jotka useimmiten ovat vähintäänkin kolmikerroksisia. Tonttimaa on kuulemma harvinaisen kallista, niin on päätetty sitten rakentaa paljon tiiviisti ja useampaan kerrokseen. Tunnelma on kuin suoraan keski-ajalta kun kävelee kivikatuja ja ihailee vanhoja rakennuksia. Miksi näin ei rakenneta enää?

Lahti city ja TJ 7 päivää

Minun osalta on reissu kohti Australiaa jo alkanut. Lauantaina hyvästeltiin Leppävirta, kaverit ja iskä-papparainen ja tällä hetkellä ollaan Jarkon porukoiden kanssa Lahdessa. Muutot on tehty, tavarat on pakattu, suurinpiirtein kaikki juoksevat asiat on hoidettu ja loput opinnotkin on palautettu.

En oo vielä aikasemmin jännittäny reissua kyllä oikeastaan ollenkaan, mutta nyt kun parin kuukauden odotus alkaa olla lopussa, niin alkaa myös perhoset hiipiä vatsaan. Pala kurkussa on melkein koko ajan, kun tajuaa, että kohta sitä ollaan jo toisella puolella maapalloa tietämättä suuremmin tulevasta. Toisaalta on todella helpottunut olo. Paljon on tulossa taas uusia asioita ja Australian ajasta tulee varmaankin jälleen kasvattava.

Innolla odotan kyllä aikaa Hollannissakin. Näkee pitkästä aikaa erästä todella hyvää ystävääni Kaisaa. Huomaa kyllä kun joutuu olemaan läheisistä ihmisistä erossa, että kuinka paljon heitä oikeasti kaipaa. On ollut ihan mieletön ikävä niitä pieniä kahvitteluhetkiä, jolloin voi aina jakaa ilot ja surut.

Australiassa ensimmäiset kaksi viikkoa ollaa Newcastlessa entisen host-perheeni luona, palaudutaan pitkästä lentomatkasta ja totutellaan jälleen uuteen kulttuuriin. Tarkoitus olisi myös suorittaa RSA-course, eli australialainen alkoholipassi, jotta voisi työskennellä ravintola-alalla. Marraskuun alussa reissataan Bourkeen HelpX-palvelun kautta löydetyn perheen luokse. Siellä työskennellään perheelle muutama tunti päivässä majoitusta ja ruokaa vastaan. Bourkesta yritetään varmaankin myös löytää ensimmäiset palkalliset työt, jos paikka vaikuttaa mukavalta. Tarkoitus olisi ensin aloittaa ihan jollain hedelmien poiminnalla tai puuvillan keräilyllä. Katsotaan sitten, mitä olisi tarjolla, sitähän sitä tullaan tekemään. ;)

Muuten onkin vielä kaikki avoinna, mutta ehkä parempi niin. Liian suunnitellusta reissusta tulee yleensä myös suorittamista. Nyt lähdetään kuitenkin nauttimaan ja hakemaan uusia kokemuksia.

TMT - Tahko - muutto - Tampere

Voihan päänsärky. En jaksa enää yhtään muuttoa. Viimeinen kuukausi on mennyt enemmän tai vähemmän tavaroita siirrellessä ja pakkaillessa. Viime viikonloppuna muutettiin kaikki tavarat pois Jyväskylästä ja luovutettiin asunto.

2 viikkoa sitten lomailtiin Jarkon vanhempien kanssa Tahkolla, mikä oli pitkästä aikaa todella rentouttavaa. Sai jotenkin muuta ajateltavaa, kun tämä jatkuva elämän ja asioiden järjestely. Tahkolla tuli myös pitkästä aikaa syötyä kunnolla ja urheiltua joka päivä. Käytiin TahkoSpassa uimassa ja löysin uuden kivan harrastuksen, maastopyöräilyn. Maastopyöräily oli kyllä ihan pirun rankkaa. Jotenkin ajattelin, että jaksettaisiin vetää se pisin lenkki niistä reiteistä, mutta onneksi valittiin lyhyempi. Pitemmässä nousua olisi ollut ensimmäiset 8 km. Meidän lenkissä nousua oli ensimmäiset 5 km ja meinattiin kuolla jo siihen. Alkujärkytyksen jälkeen kuitenkin lihakset pääsi lämpenemään ja homma alkoi luistaa.

Tahkon jälkeen meni viikko muuttoa suunnitellessa ja asioita hoidellessa Jyväskylässä. Viime viikonloppuna kävin moikkaamassa kaveria Tampereella, mikä teki kyllä jälleen todella hyvää. Pääsi pitkästä aikaa juttelemaan kaikista asioista ja tulihan sitä hieman shoppailtua kaupungillakin. Oli todella kiva ostaa uudet farkut ja toppi, kun nyt on toistuvasti pitänyt yrittää säästää rahaa ja karsia kaikki kulut mahdollisimman pieniksi. Tampere ei myös olisi yhtään hullumpi kaupunki asua, jos sitä nyt Australian jälkeen ei enää jostain syystä tekisikään mieli palata Jyväskylään.

Tämä viikko menee vielä Niinimäessä asioita järjestellessä, rinkkaa pakatessa ja kavereita hyvästellessä. Tuntuu, ettei taas vieläkään kunnolla tajua, että jo kahden viikon päästä sitä on reissun päällä rinkka selässä. Alkaa kyllä pikku hiljaa kertyä perhosia vatsaan ja jännittää...