Madventuresia ja valkkaria

Eilinen päivä meni mukavasti lukiessa ja hyvin syödessä. Aamulla tuli tahkottua Paulo Coelhon alkemisti. Kirja on todellakin klassikko. Kirjaa lukiessa ajatus reissuun lähdöstä vahvistui. On uskallettava uskoa unelmiinsa, vaikka se joskus tarkoittaisikin monista rakkaista asioista luopumista.

Alkemistin jälkeen tuli pyörähdettyä kirpparilla siivoamassa hieman pöytää, jonka jälkeen aloitinkin Madventures poikien kirjoittaman kansainvälisen seikkailijan oppaan. Tässä on kirja, joka kannattaa jokaisen reissuun lähtijän vilaista läpi. Tietoa löytyy kattavasti ja hauskasti moneen matkailijaa mietityttävään asiaan.


Tässä otteita jokaisesta kirjan kymmenestä luvusta:
Matkan suunnittelu - älä suunnittele liikaa.
Säädöt ennen matkaa – asetuta timantti hauikseen ennen matkaa, jos sinut vaikka reissulla ryöstetään. Jos ei tähän ole varaa tyydy edes petaamaan sänkysi ja vaihtamaan lakanasi, jotta reissulta palatessa voi kaatua puhtaaseen sänkyyn.
Varusteet – yksinkertaisuus kaunistaa, melkein kaiken voi ostaa reissusta.
Tien päällä – Chelax, lue kirja ja ota selvää mitä se tarkoittaa.
Rahat – käy läpi 101 travelleriammattia, jos rahasi uhkaavat loppua.
Matkan filosofia – arvosta vierasta kulttuuria, hyväksy eroavaisuudet ja tutustu paikallisiin ihmisiin.
Muonitus – käristä, keitä ja kuori.
Ääriolosuhteet – muista positiivinen asenne, älä luovuta, vaikka sinut kidnapattaisiin.
Turvallisuus - älä pelkää.
Matkailijan terveys – katso Guinea-madon poisto kehosta sivu 324. Älä oksenna!


Nyt on matkavakuutuksetkin hommattu ja kv-opiskelijakortti tilauksessa. Enää puuttuu kv-ajokortit, jotka pitäis hakea autoliitosta. Rasittaa tulostella koko ajan jotain lippulappusia, kun ei ole omaa tulostinta. -.-'

Tällä hetkellä on auto nokka kohti kotipaikkaa, jossa on tarkoitus rentoilla, rempata ja lueskella hela veckoslut. Kyllä maalla on mukavaa!

TJ 33 Amsterdam TJ 36 Sydney

Elikkäs tänään jäljellä 33 päivää Amsterdamiin ja 36 päivää Australiaan. Takataskussa on jo lentoliput, viisumi ja ensimmäiset majapaikat Australiassa. Lentolippujen kanssa toimittiin Jarkon kanssa fiksusti ja tilattiin ne ennen kuin oltiin edes saatu viisumeita. Oli vaan kerrankin niin halpaa. Lennot maksoi Amsterdamista - Kuala Lumpurin kautta Sydneyyn 579 €. Lentoja etsiessä kannattaa käyttää erilaisia hakukoneita (halvatlennot.fi, supersaver yms.) ja vaihdella lähtöpäivämääriä, saattaa säästää nimittäin pitkän pennin. Otettiin siis vain menolippu ja paluusta ei ole vielä tietoakaan. Saa nähdä tuleeko muutaman kuukauden reissu vai pärähtääkö mittariin 12 kk.

Vielä on kuitenkin paljon asioita hoidettavana. Ja perinteinen syysstressikin kolkuttelee jo ovella. Matkavakuutukset puuttuu vielä. Pitää yrittää kilpailuttaa niitä tällä viikolla. Moni vakuutusyhtiö ei mielellään myönnä pidempiä kuin 45 päivän matkavakuutuksia kuin omille asiakkailleen. Saa nähdä miten käy. Halpaa ei ole sekään lysti, mutta pitkällä tähtäimellä matkavakuutus kyllä maksaa itsensä takaisin, jos tulee yhtään pidempää sairaalareissua tai muuta vastaavaa.

Mitäs muuta vielä. Tällä hetkellä kun ei ole mitään varsinaista työpaikkaa tai koulussakäyntivelvollisuuksia tulonlähde number one on kirpputori ja omaisuuden myynti. Jälleen kerran kirpparipöytään on löytynyt useita säkillisiä tavaraa ja kivasti on mennyt jo kaupaksi. Otettiin Jarkon kanssa tavoitteeksi saada viisumirahat kirpparimyynneistä ja kovaa vauhtia sitä lähestytäänkin. :)

Nyt pitäisi vaan vielä nauttia Suomessa olosta ja vetää ruisleipää posket pullollaan ja saunoa kovasti, jotta voi sitten kärventyä karrelle Australian outbackeillä.

Ai niin, saatiin toinen majapaikka HelpX palvelun kautta. Marraskuu meneekin Bourkessa New South Walesissa jollain pienellä maatilalla lampaita ja vuohia ruokkiessa ja lapsia kaitsiessa. Perheessä on kuulemma 4 pientä jantteria, jotka ratsastaa hevosilla ja ajaa motocrossia. :D

Mutta lisää kuulumisia jälleen tässä lähiaikoina.. ;)

Matkakuumetta ja tilannepäivitystä sateisen kesän jälkeen

Aika jälleen parin vuoden tauon jälkeen päivitellä hieman kuulumisia. Paljon on kyllä kerennyt tapahtumaan viimeisimmän kirjoituksen jälkeen. Lukiosta selvittiin ja kiva lippalakki jäi käteen, sen jälkeen tuli tehtyä kovasti töitä ja syksyllä pääsin opiskelemaan Tiimiakatemialle Jyväskylään yrittäjyyttä. Jyväskylään muuton jälkeen onkin tullut muutettua kolme kertaa aina näin neljän kuukauden välein ja ympyrä sulkeutuu jälleen kun siirrän kuukauden päästä kirjat Niinimäkeen ja lähdetään poikaystävän kanssa vajaaksi vuodeksi Australiaan.


Välivuosi siis opinnoista jälleen edessä. Vuoden aikana Tiimiakatemialla kerkesi kyllä tapahtumaan monenmoista. Tulihan tuossa kokeiltua vähän festareiden järjestämistäkin ja pykäistyä yksi Liekkirock ilmoille (www.liekkirock.fi). Opiskelun kanssa olen kyllä harvinaisen maanis-depressiivista sorttia, niin kuin kyllä monen muunkin asian suhteen. Ei vain vielä jaksaisi pysähtyä paikoilleen. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta olla edes vuosi samassa paikassa.


Tämä kesä 2012 on kyllä ollu yksi elämäni parhaimpia. Liekkirockin myötä pääsin töihin Viihdekeskus Tulenliekkiin Leppävirralle ( vain n. 8 km kotipaikalta). Vajaa neljä vuotta Varkauden ABC:lla sai vähän vaihtelua, kun pääsi tekemään erilaisia hommia yksityisellä puolella. Voin kyllä sanoa, että yksityisellä työskentely on paljon enemmän minun juttuni. Pääsee paljon enemmän vaikuttamaan asioihin ja juttelemaan asiakkaiden kanssa. Yrittäjyys kun nyt muutenkin kiinnostaa ja haaveissa on edelleen oman kesäpaikan pitäminen tulevaisuudessa.


Mutta joo, loppukesästä paljon asioita pohtineena ajatus välivuodesta sinetöityi ja ajatus Australiaan lähtemisestä tuli ilmoille. Läheisten positiivinen asennoituminen asiaan yllätti ja Jarkkokin oli heti täysillä lähdössä mukaan.


Miksi juuri Australia? Muun muassa siksi, että ensinnäkin siellä on lämmintä ja kesä tulossa. Talven tulon täällä voi jo aistia ja se alkaa jotenkin heti synkentää mieltä. Toiseksi se on ennestään hieman tuttu maa ja sen verta iso manner, että tuskin kerkeää itseään hetkessä tylsistyttämään. Kolmanneksi, tällä kertaa olen lähdössä täysin omasta tahdosta ja tarkoitus on luoda omanlainen matka. Lomailla ja työskennellä sopivassa suhteessa.


Tällä hetkellä Australian reissu tilanne on se, että kesähommat Tulenliekissä loppui kaksi päivää sitten ja nyt on aikaa täysillä paneutua asioihin. Uusi passihakemus on vireillä ja heti kun uusi passi saapuu, haetaan wh-viisumit Ausseihin. Tänään laitettiin kaikki turha tavara paketteihin ja piakkoin on tarkoitus ottaa kirpparipöytä ja yrittää kerryttää vähän matkakassaa. Matkakassan kerrytys number 1 nimittäin feilasi tänään aika taidokkaasti, kun ajateltiin testata, että voiko raha-automaattiyhdistyksen palveluita käyttämällä oikeasti rikastua. Ahneella on tunnetusti paskainen loppu. 44,50 € meni tuplapottiin ja jokeripokeriin heittämällä. Käteen jäi 12 euroa ja vitutus, mutta ostettiin kuitenkin kaupasta jäljelle jääneellä 12:sta eurolla lettutaikina-ainekset ja hilloa, niin mieli virkosi kummasti.

Siinäpä oli pieni pintaraapaisu kesän meiningeistä. Lisää luvassa nyt toivottavasti useammin kuin kahden vuoden välein. Tarkoitus kirjoitella tänne matkakommelluksista, elämästä ja kaikesta muustakin kivasta.. ;)

Nyt saunan ja lettujen jälkeen sänkyyn katsomaan telkkaria. Auf wiedersehen!

Back in Finland

Viimeisimmästä blogipäivityksestä taitaakin olla pienoinen tovi ja muutamassa kuukaudessahan on kerennyt tapahtua vallan valtavasti asioita, joten taitaa olla aika päivittää tilannetta ja kertoa hieman kuulumisia.

Elikkä siis one year in Australia vaihtui lokakuun lopussa four months in Australia ja syynä oli hyvin pitkälti se, että vaihto-oppilaan elämä ei tällä hetkellä tuntunut henkilökohtaisesti minulle oikealta vaihtoehdolta. Kuitenkin haluan heti kättelyssä kumota mahdolliset harhaluulot siitä, etteikö minulla olisi Australiassa ollut mukavaa tai etteikö se olisi ollut kaikinpuolin hieno kokemus. Joskus ihmisen elämässä huomaa vaan, että jokin asia ei tunnu oikealta.

Näin jälkeenpäin ajateltuna neljä kuukautta kasvatti minua ihmisenä varmaan melkeinpä vuoden edestä. Kerkesin oppia kieltä, nähdä Australiaista kulttuuria ja vierailla Sunshine- ja Gold-coastilla, Sydneyssä jne. Kaikista näistä hyvistä asioista huolimatta löysin itseni suuren kysymyksen edestä? Saapuakko takaisin Suomeen vai jäädä vielä Australiaan? Valinta ei suinkaan ollut helppo ja monen monta yötä tuli valvottua, mietittyä ja punnittua asioita. Päädyin kuitenkin siihen, että toistuva arpominen kahden maan välillä rasittaa sekä henkisesti, että fyysisesti, yksityiskoulu ja Rotary-kokouksista johtuva vastuu aiheutti minulle henkisiä paineita, joista en kyennyt selviämään. Osalti se johtui myös siitä, että jo Suomesta lähtiessä epäröin toiselle puolelle maailmaa lähtemistä ja kaiken taakse jättämistä. Olin kuitenkin tähdännyt osittain siihen, että selviytyisin lukiosta yhdessä oman ikäluokkani kanssa ja raskasta oli myös hyvästellä ystävät Suomessa, jotka olivat olleet minulle todella läheisiä aina, lähestulkoon perheeseen verrattavissa. Asioita ei suinkaan helpottanut ihmismieli, joka laittoi minut miettimään monia haasteita, joita tulisin kohtaamaan myös Suomeen paluun suhteen. Miten käy koulun? Mitä muut ihmiset ajattelevat? Mitä joudun kertomaan kaikille? Sen suhteen kuitenkin laitoin etusijalle oman itseni ja terveyteni. Ja päädyin siihen, että mitä sitten ikinä päätinkin valinta on minun ja kyse on omasta elämästäni.

Suomeen paluu sujui mukavasti business-luokassa lentäen ja tietysti tuntui mukavalta palata kotimaahan monen kuukauden jälkeen. Todellisuus iski tajuntaan Helsinki-Vantaalla 26.10.2009 kello kuusi aamulla seisoessani harmaassa sumussa muiden synkkien suomalaisten keskuudessa odottaen edelleen jatkolentoa Kuopioon. Australialainen iloisuus ja avoimuus oli kaikonnut hetkessä ja sen oli korvannut joukko synkkiä katseita. -kuitenkaan minua ei kaduttanut pätkääkään, sillä tiesin, että olin saapunut jälleen kotiin.

Koulussa minut otettiin hyvin vastaan ja tietysti monia ihmetteliviäkin katseita sain osakseni, mutta se ei haitannut. Ensimmäinen jakso minulta jäi välistä ja sen myötä muutamia pakollisia kursseja, jotka ovat edessä todennäköisesti abivuonna. -niinhän se on, että minkä taakseen jättää sen lopulta edestään löytää. Kohta puoliin olisi 4. jakso aluillaan. Asenne koulua ja opiskelua kohtaan on tällä hetkellä positiivinen. Nyt olen ymmärtänyt keskittyä enemmän lukemaan ja opiskelemaan sellaisia aineita, jotka minua oikeasti kiinnostavat ja olen myös hyväksynyt, että kaikki eivät voi olla hyviä kaikessa.

Kavereiden kanssa on tullut tehtyä asioita samalla tavalla kuin ennenkin mm. pari mökkireissua on tullut heitettyä ja tehtyä kaikenlaisia asioita yhdessä. -ehkä jopa enemmänkin kuin ennen. Sen olen myös oppinut, että "everybody needs somebody", eli toisinsanoen ystävät ovat korvaamattoman tärkeitä. Tällä hetkellä odottelen innolla vanhojen tansseja, jotka häämöttävät kahden ja puolen viikon päässä, onhan se eräänlainen kohokohta uudelle vuosikymmenelle.

Mutta tällä hetkellä asiat ovat hyvin ja asenne tulevaisuutta kohden on avara ja positiivinen. Elämä on elämää ja minua ei edelleenkään kaduta se, että palasin takaisin Suomeen, päinvastoin. Kuitenkin olen myös haaveillut Australiaan paluusta myöhemmin paremmalla ajalla. Reppumatkailijana olisi kiva reissailla ympäriinsä tuota suurta mannerta, jossa on ehdottomasti paljon nähtävää sekä kauniin luonnon että mielenkiintoisien paikkojen ansiosta.

Carpe diem! (tartu hetkeen)

Up and downs

Okey.. It's time to write stories again, in the middle of the night ("surprise, surprise"). These past weeks haven't been my cup of tea. I've been quite down, sad and homesick, but maybe it's part of this process.

It's long time when I've been writing last time. It's hard to keep up all these things what I've been doing. My second holiday week went good (7.9.-13.9.). I did lots of things for example.. we went Kart racing with Fiona. At the same time we broke one of ours rules. Four D:s (No drinking, no drugs, no dating and NO driving...) But we had my host fathers permission. We drove almost like Kimi Räikkönen.... okey... I have to admit that at first I was driving to wrong direction and then guys came and turn my fast karting car around to the right direction. It was a little bit embarrassing.

On holiday week we had also some Rotary things. With my host mother we got ready to the Rotary charity ball early and took fake tan. I looked almost black after tan and my host father didn't almost recognize me. Rotary charity ball was good experience to have. We ate three course meal and did bit dancing.

I also tried horse riding on holidays. That was my first time with horse by myself. I've been always little bit scared about big animals, but the horse was very nice to me. -And I didn't fall down! On my last holiday day we went to bush walking. It was an experience.. We walked trough the Canyon and bushes. Walk took about 4 hours. It was quite hot and sunny day and I was sweating all the time. I really don't know how I'm gonna survive in the summer, if it's so boiling hot already now. -One of the warmest summers here.

Last week has been quiet. I've had many bad days and one day after school I caught a wrong bus and get lost. I was very lucky because the bus driver was very kind fella from Latvia and he called to my host father and told the place where I was. Luckily I survived.

Today we had an Australian evening. We did BBQ and watched Crocodile Dundee. This day made me think again reasons why I'm here. I've been stressing me out about school and I've had heaps of pressures doing things. But maybe instead of worrying I SHOULD enjoy my time and try to take new experiences as much I can.

Well I hope that you all very enthusiastic blog readers understand my English, which is slowly getting better. Still I'm struggling with grammar and vocabulary, but it's not the most important thing. The thing is that I try.

But now I'm gonna stop and have a good night sleep! Good night mates!

And.. "dick" boxing has been so good. I find new muscles every time. Serin is yelling: "hook", "kick", "punch", "harder"... "one more"... but that's encouraging.

Sandboarding and kick-boxing

Ensimmäinen "vapaa" viikko koulusta on sujunut ihan mukavasti. Tosin ei ole kyllä ihan reilua, että minä lomailen täällä ja muut tekee kokeita. Pari päivää sitten ajelimme host isän kanssa Boat Harboriin moikkaamaan Paulin isää. Boat harbor on sellainen pienempi kylä tunnin ajomatkan päässä Newcastlesta.

Päivä sujui erittäin mukavasti. Käveltiin lähellä olevaan 'retkeilymajaan', jossa näin mm. monia erilaisia lintulajeja ja kesyn kengurun, jota pääsi silittelemään. Retkeilymajan omistajat Mick ja Michel tarjosivat meille myös mahdollisuuden päästä kokeilemaan "hiekkalautailua". Tottakai otimme tarjouksen vastaan ja kohta istuimmekin kolmen irlantilaisen reppumatkailijan kanssa maasturin kyydissä kohti hiekkadyynejä. Aurinko porotti taivaan täydeltä ja minä haukoin henkeäni, kun pääsimme hiekkadyyneille. En ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa. Hiekkaa silmien kantamattomiin.

En osannut myös kuvitella miten rankkaa hiekassa kävely oikeasti on. Kiipesimme ylös hiekkadyynejä pitkin ja se kyllä pisti pohkeet laulamaan ihan kunnolla. Mutta hauskaa se oli! Meille annettiin laudat, joiden päällä tyydyimme aluksi ihan istumaan, koska hiekkalautailussa kuten kaikessa muussakin, on omat riskinsä. Saimme myös hyvät naurut, kun ryhmä korealaisia turisteja ilmaantui kuin tyhjästä kameroineen kaikkineen. Pari mäkeä laskettuaan ja kymmenia kuvia otettuaan he pakkaantuivat jälleen pikku turistibussiinsa ja katosivat.

Hiekkalautailun jälkeen ajelimme vielä meren ääreen ja etsimään rantahiekasta simpukoita.

Eilen pääsin vihdoin kokeilemaan kauan mielessä pyörinyttä kick-boxingia. Yhdessä sveitsiläisen vaihto-oppilaan kanssa päätimme lähteä kokeilemaan onko meistä mihinkään? Aloittelijoiden ryhmässä on meidän lisäksi 4 muuta tyttöä, mutta eilen saimme yksityisopetusta, koska muut tytöt eivät ilmestyneet paikalle.

Meitä valmenti Serin Murray --> http://en.wikipedia.org/wiki/Serin_Murray . Tunti oli erittäin hauska ja hiki pääsi kyllä kunnolla virtaamaan. Hikisen tunnin jälkeen päätimme tulla uudestaankin. Murtuneita neniäkään ei vielä tällä kertaa saatu aikaiseksi.

Mutta Australia kuittaa taas vähäksi aikaa.

Sydney, here I come again

Hauska ja monipuolinen viikonloppu Sydneyssä takana ja aika aloitella jälleen uutta viikkoa. Lauantaina matkustettiin erään Rotary-pariskunnan ja heidän sveitsiläisen vaihto-oppilaan, Fionan, kanssa Sydneyyn.

Saavuttuamme Sydneyyn veimme tavarat hotellille. Yövyimme Travelodge-nimisessä hotellissa aivan Sydneyn keskustassa, kävelymatkan päässä Harbour-bridgestä ja Oopperatalosta. Kun olimme kotiutuneet hotelliin jatkoimme matkaa kaupungille, jossa teimme aluksi hieman "sightseeingiä". Perinteiset turistin unelmat "Harbourbridge" ja "Oopperatalo" tulivat siis nähtyä toista kertaa. Vierailin Sydneyssä myös kuukausi sitten kun vietin päivän kaupunkia kierrellen erään toisen Rotary-pariskunnan ja heidän japanilaisen vaihto-oppilaansa kanssa.

Ahkeran kävelyn jälkeen alkoi tietysti kahvi-hammasta hieman kolottaa ja päätimme pistäytyä Irlantilais-tyyliseen kahvilaan, jossa oli mukava pieni kauppa täynnä kelttiläistyylisiä koruja ja "heraldisia" lahjoja. Kahvin sijaan päädyimme Fionan kanssa maistamaan suklaapirtelöä. Pirtelön rinnalle otimme brittiäiset "Scone-leivät". Makean "leivän" tarkoituksena on halkaista leipä, jonka päälle levitetään hilloa ja kermavaahtoa.

Herkutteluhetkemme jälkeen päätimme palata takaisin hotellille, jossa kulutimme tunnin laittautumiseen ja jalkojen lepuutteluun. "Iltateemme" nautimme Sydney Towerissa, josta pääsee ihastelemaan koko kaupunkia. Pääsin myös ensimmäistä kertaa tuntemaan miltä tuntuu olla liikkuvassa ravintolassa. Sydney Towerin revolving-deck tarjoaa siis mahdollisuuden nähdä koko Sydney istualtaan. Ravintola pyörii 360 astetta. Cheryl (t0inen Rotareista) opetti meille myös kuinka käsitellä pieniä ystäviämme katkarapuja. Ensimmäiseksi irroitetaan pää, jonka jälkeen siirrytään jalkoihin ja viimeisenä puristetaan häntä irti. Fiona sekotti katkaravun "pään" ja "peräpään" repimällä hännän ensin irti ja ihmettelemään sen jälkeen miksi toisessa päässä on vielä kaksi silmää jäljellä. Saimme hyvät naurut, mutta pistetäköön tämä ravintolan pimeän valaistuksen piikkiin, sillä emme oikeasti meinanneet nähdä mitä olimme syömässä. Maistoimme myös pienet palat kengurun lihaa, joka ei kyllä tehnyt suuremmin vaikutusta. Päätimme, että kengurunliha ei ole meidän juttumme.

Ison lounaan jälkeen vyöryimme takaisin hotellille. Fionan kanssa katsoimme vielä elokuvan "The notebook", jonka jälkeen päätimme ruveta nukkumaan.

Sunnuntai aamuna heräilimme rauhassa. Yhdeksän tienoilla luovutimme hotellihuoneet ja lähdimme aamiaiselle "Darling-harbouriin". Aamu oli kaunis ja hieman viileä tuulenvire antoi kivan vastapainon normaalille hiostavan kuumalle ilmalle. Aamiaiseksi söin kasvisomletin, joka sisälti: herkkusieniä, paprikaa ja parmesan-juustoa. Muut ottivat tuhdin 'Nickys breakfastin', johon kuului: pekonia, makkaraa, herkkusieniä, tomaattilohko, paahtoleipää ja munakas.

Aamiaisen jälkeen ajelimme monoraililla "Paddy's Markets Stationille", joka on jokaisen shoppailijan unelma ja hyvä paikka päästä eroon rahoista. Iso rakennus sisältää monen monta pientä kojua täynnä erilaisia tavaroita: "Australian Souvenirs" made in China, "Clothes", "Flags", "Food", "Underwear", "Second hand", "Bags".. everything.

Minun kassiini tarttui hieman turistitavaraa Rotary-takkiin, pari juhlapukua ja Suomen lippu.

Rahattomina, mutta onnellisina jatkoimme matkaa kohti "Circular Quay:ta", josta otimme laivan Manly-saarelle. Laivamatka oli upea, koska pääsimme näkemään Sydneyn kauempaa ja saimme Oopperatalon ja Harbour-bridgen mahdutettua samaan kuvaan. Manlyssa saimme viettää hieman aikaa rannalla loikoillen ja auringonvalosta nauttien. Pikku hiljaa iltapäivä alkoi tehdä tuloaan ja oli aika lähteä paluumatkalle kohti Newcastlea. Cheryl ja Peter saivat kuunnella loppumatkan hilpeitä, mutta väsyneitä vaihto-oppilaita takapenkillä. Loppumatka koituikin liian rankaksi ja takapenkkikin hiljeni illan pimetessä.