Back in Finland

Viimeisimmästä blogipäivityksestä taitaakin olla pienoinen tovi ja muutamassa kuukaudessahan on kerennyt tapahtua vallan valtavasti asioita, joten taitaa olla aika päivittää tilannetta ja kertoa hieman kuulumisia.

Elikkä siis one year in Australia vaihtui lokakuun lopussa four months in Australia ja syynä oli hyvin pitkälti se, että vaihto-oppilaan elämä ei tällä hetkellä tuntunut henkilökohtaisesti minulle oikealta vaihtoehdolta. Kuitenkin haluan heti kättelyssä kumota mahdolliset harhaluulot siitä, etteikö minulla olisi Australiassa ollut mukavaa tai etteikö se olisi ollut kaikinpuolin hieno kokemus. Joskus ihmisen elämässä huomaa vaan, että jokin asia ei tunnu oikealta.

Näin jälkeenpäin ajateltuna neljä kuukautta kasvatti minua ihmisenä varmaan melkeinpä vuoden edestä. Kerkesin oppia kieltä, nähdä Australiaista kulttuuria ja vierailla Sunshine- ja Gold-coastilla, Sydneyssä jne. Kaikista näistä hyvistä asioista huolimatta löysin itseni suuren kysymyksen edestä? Saapuakko takaisin Suomeen vai jäädä vielä Australiaan? Valinta ei suinkaan ollut helppo ja monen monta yötä tuli valvottua, mietittyä ja punnittua asioita. Päädyin kuitenkin siihen, että toistuva arpominen kahden maan välillä rasittaa sekä henkisesti, että fyysisesti, yksityiskoulu ja Rotary-kokouksista johtuva vastuu aiheutti minulle henkisiä paineita, joista en kyennyt selviämään. Osalti se johtui myös siitä, että jo Suomesta lähtiessä epäröin toiselle puolelle maailmaa lähtemistä ja kaiken taakse jättämistä. Olin kuitenkin tähdännyt osittain siihen, että selviytyisin lukiosta yhdessä oman ikäluokkani kanssa ja raskasta oli myös hyvästellä ystävät Suomessa, jotka olivat olleet minulle todella läheisiä aina, lähestulkoon perheeseen verrattavissa. Asioita ei suinkaan helpottanut ihmismieli, joka laittoi minut miettimään monia haasteita, joita tulisin kohtaamaan myös Suomeen paluun suhteen. Miten käy koulun? Mitä muut ihmiset ajattelevat? Mitä joudun kertomaan kaikille? Sen suhteen kuitenkin laitoin etusijalle oman itseni ja terveyteni. Ja päädyin siihen, että mitä sitten ikinä päätinkin valinta on minun ja kyse on omasta elämästäni.

Suomeen paluu sujui mukavasti business-luokassa lentäen ja tietysti tuntui mukavalta palata kotimaahan monen kuukauden jälkeen. Todellisuus iski tajuntaan Helsinki-Vantaalla 26.10.2009 kello kuusi aamulla seisoessani harmaassa sumussa muiden synkkien suomalaisten keskuudessa odottaen edelleen jatkolentoa Kuopioon. Australialainen iloisuus ja avoimuus oli kaikonnut hetkessä ja sen oli korvannut joukko synkkiä katseita. -kuitenkaan minua ei kaduttanut pätkääkään, sillä tiesin, että olin saapunut jälleen kotiin.

Koulussa minut otettiin hyvin vastaan ja tietysti monia ihmetteliviäkin katseita sain osakseni, mutta se ei haitannut. Ensimmäinen jakso minulta jäi välistä ja sen myötä muutamia pakollisia kursseja, jotka ovat edessä todennäköisesti abivuonna. -niinhän se on, että minkä taakseen jättää sen lopulta edestään löytää. Kohta puoliin olisi 4. jakso aluillaan. Asenne koulua ja opiskelua kohtaan on tällä hetkellä positiivinen. Nyt olen ymmärtänyt keskittyä enemmän lukemaan ja opiskelemaan sellaisia aineita, jotka minua oikeasti kiinnostavat ja olen myös hyväksynyt, että kaikki eivät voi olla hyviä kaikessa.

Kavereiden kanssa on tullut tehtyä asioita samalla tavalla kuin ennenkin mm. pari mökkireissua on tullut heitettyä ja tehtyä kaikenlaisia asioita yhdessä. -ehkä jopa enemmänkin kuin ennen. Sen olen myös oppinut, että "everybody needs somebody", eli toisinsanoen ystävät ovat korvaamattoman tärkeitä. Tällä hetkellä odottelen innolla vanhojen tansseja, jotka häämöttävät kahden ja puolen viikon päässä, onhan se eräänlainen kohokohta uudelle vuosikymmenelle.

Mutta tällä hetkellä asiat ovat hyvin ja asenne tulevaisuutta kohden on avara ja positiivinen. Elämä on elämää ja minua ei edelleenkään kaduta se, että palasin takaisin Suomeen, päinvastoin. Kuitenkin olen myös haaveillut Australiaan paluusta myöhemmin paremmalla ajalla. Reppumatkailijana olisi kiva reissailla ympäriinsä tuota suurta mannerta, jossa on ehdottomasti paljon nähtävää sekä kauniin luonnon että mielenkiintoisien paikkojen ansiosta.

Carpe diem! (tartu hetkeen)

Up and downs

Okey.. It's time to write stories again, in the middle of the night ("surprise, surprise"). These past weeks haven't been my cup of tea. I've been quite down, sad and homesick, but maybe it's part of this process.

It's long time when I've been writing last time. It's hard to keep up all these things what I've been doing. My second holiday week went good (7.9.-13.9.). I did lots of things for example.. we went Kart racing with Fiona. At the same time we broke one of ours rules. Four D:s (No drinking, no drugs, no dating and NO driving...) But we had my host fathers permission. We drove almost like Kimi Räikkönen.... okey... I have to admit that at first I was driving to wrong direction and then guys came and turn my fast karting car around to the right direction. It was a little bit embarrassing.

On holiday week we had also some Rotary things. With my host mother we got ready to the Rotary charity ball early and took fake tan. I looked almost black after tan and my host father didn't almost recognize me. Rotary charity ball was good experience to have. We ate three course meal and did bit dancing.

I also tried horse riding on holidays. That was my first time with horse by myself. I've been always little bit scared about big animals, but the horse was very nice to me. -And I didn't fall down! On my last holiday day we went to bush walking. It was an experience.. We walked trough the Canyon and bushes. Walk took about 4 hours. It was quite hot and sunny day and I was sweating all the time. I really don't know how I'm gonna survive in the summer, if it's so boiling hot already now. -One of the warmest summers here.

Last week has been quiet. I've had many bad days and one day after school I caught a wrong bus and get lost. I was very lucky because the bus driver was very kind fella from Latvia and he called to my host father and told the place where I was. Luckily I survived.

Today we had an Australian evening. We did BBQ and watched Crocodile Dundee. This day made me think again reasons why I'm here. I've been stressing me out about school and I've had heaps of pressures doing things. But maybe instead of worrying I SHOULD enjoy my time and try to take new experiences as much I can.

Well I hope that you all very enthusiastic blog readers understand my English, which is slowly getting better. Still I'm struggling with grammar and vocabulary, but it's not the most important thing. The thing is that I try.

But now I'm gonna stop and have a good night sleep! Good night mates!

And.. "dick" boxing has been so good. I find new muscles every time. Serin is yelling: "hook", "kick", "punch", "harder"... "one more"... but that's encouraging.

Sandboarding and kick-boxing

Ensimmäinen "vapaa" viikko koulusta on sujunut ihan mukavasti. Tosin ei ole kyllä ihan reilua, että minä lomailen täällä ja muut tekee kokeita. Pari päivää sitten ajelimme host isän kanssa Boat Harboriin moikkaamaan Paulin isää. Boat harbor on sellainen pienempi kylä tunnin ajomatkan päässä Newcastlesta.

Päivä sujui erittäin mukavasti. Käveltiin lähellä olevaan 'retkeilymajaan', jossa näin mm. monia erilaisia lintulajeja ja kesyn kengurun, jota pääsi silittelemään. Retkeilymajan omistajat Mick ja Michel tarjosivat meille myös mahdollisuuden päästä kokeilemaan "hiekkalautailua". Tottakai otimme tarjouksen vastaan ja kohta istuimmekin kolmen irlantilaisen reppumatkailijan kanssa maasturin kyydissä kohti hiekkadyynejä. Aurinko porotti taivaan täydeltä ja minä haukoin henkeäni, kun pääsimme hiekkadyyneille. En ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa. Hiekkaa silmien kantamattomiin.

En osannut myös kuvitella miten rankkaa hiekassa kävely oikeasti on. Kiipesimme ylös hiekkadyynejä pitkin ja se kyllä pisti pohkeet laulamaan ihan kunnolla. Mutta hauskaa se oli! Meille annettiin laudat, joiden päällä tyydyimme aluksi ihan istumaan, koska hiekkalautailussa kuten kaikessa muussakin, on omat riskinsä. Saimme myös hyvät naurut, kun ryhmä korealaisia turisteja ilmaantui kuin tyhjästä kameroineen kaikkineen. Pari mäkeä laskettuaan ja kymmenia kuvia otettuaan he pakkaantuivat jälleen pikku turistibussiinsa ja katosivat.

Hiekkalautailun jälkeen ajelimme vielä meren ääreen ja etsimään rantahiekasta simpukoita.

Eilen pääsin vihdoin kokeilemaan kauan mielessä pyörinyttä kick-boxingia. Yhdessä sveitsiläisen vaihto-oppilaan kanssa päätimme lähteä kokeilemaan onko meistä mihinkään? Aloittelijoiden ryhmässä on meidän lisäksi 4 muuta tyttöä, mutta eilen saimme yksityisopetusta, koska muut tytöt eivät ilmestyneet paikalle.

Meitä valmenti Serin Murray --> http://en.wikipedia.org/wiki/Serin_Murray . Tunti oli erittäin hauska ja hiki pääsi kyllä kunnolla virtaamaan. Hikisen tunnin jälkeen päätimme tulla uudestaankin. Murtuneita neniäkään ei vielä tällä kertaa saatu aikaiseksi.

Mutta Australia kuittaa taas vähäksi aikaa.

Sydney, here I come again

Hauska ja monipuolinen viikonloppu Sydneyssä takana ja aika aloitella jälleen uutta viikkoa. Lauantaina matkustettiin erään Rotary-pariskunnan ja heidän sveitsiläisen vaihto-oppilaan, Fionan, kanssa Sydneyyn.

Saavuttuamme Sydneyyn veimme tavarat hotellille. Yövyimme Travelodge-nimisessä hotellissa aivan Sydneyn keskustassa, kävelymatkan päässä Harbour-bridgestä ja Oopperatalosta. Kun olimme kotiutuneet hotelliin jatkoimme matkaa kaupungille, jossa teimme aluksi hieman "sightseeingiä". Perinteiset turistin unelmat "Harbourbridge" ja "Oopperatalo" tulivat siis nähtyä toista kertaa. Vierailin Sydneyssä myös kuukausi sitten kun vietin päivän kaupunkia kierrellen erään toisen Rotary-pariskunnan ja heidän japanilaisen vaihto-oppilaansa kanssa.

Ahkeran kävelyn jälkeen alkoi tietysti kahvi-hammasta hieman kolottaa ja päätimme pistäytyä Irlantilais-tyyliseen kahvilaan, jossa oli mukava pieni kauppa täynnä kelttiläistyylisiä koruja ja "heraldisia" lahjoja. Kahvin sijaan päädyimme Fionan kanssa maistamaan suklaapirtelöä. Pirtelön rinnalle otimme brittiäiset "Scone-leivät". Makean "leivän" tarkoituksena on halkaista leipä, jonka päälle levitetään hilloa ja kermavaahtoa.

Herkutteluhetkemme jälkeen päätimme palata takaisin hotellille, jossa kulutimme tunnin laittautumiseen ja jalkojen lepuutteluun. "Iltateemme" nautimme Sydney Towerissa, josta pääsee ihastelemaan koko kaupunkia. Pääsin myös ensimmäistä kertaa tuntemaan miltä tuntuu olla liikkuvassa ravintolassa. Sydney Towerin revolving-deck tarjoaa siis mahdollisuuden nähdä koko Sydney istualtaan. Ravintola pyörii 360 astetta. Cheryl (t0inen Rotareista) opetti meille myös kuinka käsitellä pieniä ystäviämme katkarapuja. Ensimmäiseksi irroitetaan pää, jonka jälkeen siirrytään jalkoihin ja viimeisenä puristetaan häntä irti. Fiona sekotti katkaravun "pään" ja "peräpään" repimällä hännän ensin irti ja ihmettelemään sen jälkeen miksi toisessa päässä on vielä kaksi silmää jäljellä. Saimme hyvät naurut, mutta pistetäköön tämä ravintolan pimeän valaistuksen piikkiin, sillä emme oikeasti meinanneet nähdä mitä olimme syömässä. Maistoimme myös pienet palat kengurun lihaa, joka ei kyllä tehnyt suuremmin vaikutusta. Päätimme, että kengurunliha ei ole meidän juttumme.

Ison lounaan jälkeen vyöryimme takaisin hotellille. Fionan kanssa katsoimme vielä elokuvan "The notebook", jonka jälkeen päätimme ruveta nukkumaan.

Sunnuntai aamuna heräilimme rauhassa. Yhdeksän tienoilla luovutimme hotellihuoneet ja lähdimme aamiaiselle "Darling-harbouriin". Aamu oli kaunis ja hieman viileä tuulenvire antoi kivan vastapainon normaalille hiostavan kuumalle ilmalle. Aamiaiseksi söin kasvisomletin, joka sisälti: herkkusieniä, paprikaa ja parmesan-juustoa. Muut ottivat tuhdin 'Nickys breakfastin', johon kuului: pekonia, makkaraa, herkkusieniä, tomaattilohko, paahtoleipää ja munakas.

Aamiaisen jälkeen ajelimme monoraililla "Paddy's Markets Stationille", joka on jokaisen shoppailijan unelma ja hyvä paikka päästä eroon rahoista. Iso rakennus sisältää monen monta pientä kojua täynnä erilaisia tavaroita: "Australian Souvenirs" made in China, "Clothes", "Flags", "Food", "Underwear", "Second hand", "Bags".. everything.

Minun kassiini tarttui hieman turistitavaraa Rotary-takkiin, pari juhlapukua ja Suomen lippu.

Rahattomina, mutta onnellisina jatkoimme matkaa kohti "Circular Quay:ta", josta otimme laivan Manly-saarelle. Laivamatka oli upea, koska pääsimme näkemään Sydneyn kauempaa ja saimme Oopperatalon ja Harbour-bridgen mahdutettua samaan kuvaan. Manlyssa saimme viettää hieman aikaa rannalla loikoillen ja auringonvalosta nauttien. Pikku hiljaa iltapäivä alkoi tehdä tuloaan ja oli aika lähteä paluumatkalle kohti Newcastlea. Cheryl ja Peter saivat kuunnella loppumatkan hilpeitä, mutta väsyneitä vaihto-oppilaita takapenkillä. Loppumatka koituikin liian rankaksi ja takapenkkikin hiljeni illan pimetessä.

3 viikon kärpäset yhdellä iskulla

Taitaa olla taas oikea aika päivittää vähän blogia. Viime kerrasta onkin lähemmäs kolme viikkoa aikaa. Time is going fast.

Pari viikkoa sitten (13-16.8) olin 4 päivää kestävällä orientoitumisleirillä 11 muun vaihto-oppilaan kanssa. Meitä oli aika kirjava joukko seuraavista maista: Norja, Ruotsi, Saksa, Belgia, Kanada, USA, Japani, Itävalta, Sveitsi, Espanja.. Suomea unohtamatta. Neljään päivään mahtui harvinaisen paljon erilaista ohjelmaa.

Tässä hieman esimerkkiä ensimmäisen päivän ohjelmasta:

Day 1, Thursday 13th

8.00 am Arrival & Registration, Room Allocation

8.30 am Ice breaker

8.45 am Myuna Bay Rules and Regulations

9.00 am Welcome (including indigenous acknowledgemnt), introductions, program & presentation of kit bags - housekeeping and emergency procedures

9.30 am "Watch your step"

10.30 am Morning tea in the Vines Lodge

11.00 am "Australian" English

12.30 pm Lunch in the dining room

1.30 pm Outdoor Pursuits

4.30 pm Showers & free time

5.00 pm Arrival of "Pop" Symons & Friends to set up artwork

6.00 pm Dinner in the dining room

7.00 pm Introduction to Aboriginal culture & "Dot painting"

9.00 pm Supper & free time in the Vines Lodge

11.00 pm Lights out & quiet

"Watch your step" osiossa paikallinen sammakkotieteilijä Brad McPherson saapui kertomaan meille hieman Australian eläimistä: käärmeistä, sammakoista, liskoista ja hämähäkeistä. Eläinrakkaana ihmisenä Brad halusi tottakai tuoda meille ihka eläviä eläimiä näytille. Pääsinkin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni miltä tuntuu pidellä Pythonia harteilla tai kameleonttia kädellä. Saimme paljon hyödyllistä infoa liittyen matelijoihin sekä kahdeksan jalkaisiin ystäviimme. Minunkin hartaana "hämähäkkien" ystävänä on pakko hyväksyä se tosiasia, että hämähäkit ovat täällä arkipäivää ja niiden kanssa on vaan totuttava elämään. On hyödyllistä tietää ollaanko tekemisissä tappavan Red Back Spiderin kanssa vaiko ihan tavallisen pikkuruisen viattoman hämähäkin.

Outdoor pursuitissa meidän tuli jakautua kahteen eri joukkueeseen. Tehtävänämme oli kilpailla kumpi joukkueista rakentaa puusta, tynnyreistä ja naruista (veden päällä) kestävän lautan. Aikaa meille annettiin about tunti. Kun lautta saatiin valmiiksi tehtävänä oli kuljettaa kaksi joukkueen jäsentä kastumatta lautan päällä ympäri järvellä olevaa poijua. Meidän teamissa olikin kunnon Suomi-Ruotsi ottelun tuntua, kun Suomi, Ruotsi, Espanja, Itävalta ja Kanada laitettiin työskentelemään yhdessä. Toisella joukkueella puolestaan oli yhden jäsenen ylivoima, mutta me emme antaneet sen häiritä. Toinen joukkue koostui Sveitsistä, Norjasta, USA:sta, Belgiasta, Saksasta ja Japanista. Kuinka ollakaan järjestelmällinen suunnittelu työ toi voiton kotiin ja meidän joukkueemme voitti. Palkinnoksi saimme mutaiset jalat ja hyvän mielen.

Ohjelmaamme kuului myös hieman "Australian" englannin opiskelua. Mick Henrys pisti meidän englanninkielen taitomme koetukselle opettamalla hieman australian slangia. Tässä hieman haastetta englannin kielen opettajillekin.

GOING HELL FOR LEATHER

My best friend is a petrol head with a lead foot. Every time I get in his yank tank and hear him say ´She'll be apples´ I know he's going to go open slather for the world speed record. He is a bit of a nong but you can't tell him or he'll offer you a knuckle sandwich. Well, in his old rust bucket, he goes like the clappers then throws out the anchors and does wheelies down the centre of the road. So far he's only had a couple of dings in the bodywork but he is heading for a major prang. Anyhow, I've had a gutfull of his driving. From now on I'll only travel on my own two plates of meat.

Illalla meillä olikin sitten hieman johdantoa Aborginaalien kulttuuriin. Saimme nauttia paikallisen aborginaali perheen seurasta. "Dot paintingissa" pääsimme maalaamaan oman aborginaali taulumme ja suunnittelemaan omanlaisemme bumerangin.

Day 2, Friday 14th

7.00 am Rise & Shine

8.00 am Breakfast in the dining room

9.00 am Depart for Lake Macquarie City Council Administration Building, Speers point

9.30 am "Goverment in Australia"

10.00 am Depart for "Safety in the Surf"

1.15 pm Depart for University of Newcastle

2.00 pm "Our heritage" - University of Newcastle

3.30 pm Depart University of Newcastle

4.00 pm Toronto High School & depart for Muena Bay

5.30 pm Showers & free time

6.00 pm Dinner

7.30 pm Music "Jam Session" with didgeridoo by campfire

9.00 pm Supper & free time

11.oo pm Lights out & quiet

Toisena päivän poistuimme leirintä-alueelta kiertelemään hieman ympäri Newcastlea. Aamu menikin hieman virallisimmissa puitteissa, kun vierailimme Lake Mcquarien kaupunginvaltuustossa, jossa kaupunginjohtaja Greg Piper piti meille puheen ja toivotti meidät tervetulleiksi.

Kaupunginvaltuuston jälkeen oli edessä hieman mieluisampi osio Blacksmith rannalla, jossa meillä oli luvassa surffausta ja ajelua vesiskootterin kyydissä. Ainakin näin aluksi vesiskootteri-ajelu oli enemmän minun mieleeni, koska surffauksen koin erittäin hankalaksi. Opettajan kanssa pääsin kerran kokeilemaan miltä tuntuu seistä surffilaudan päällä ja aika hurjaahan se oli. Muutaman tunnin räpiköinnin jälkeen silmät ja kurkku oli täynnä suolavettä ja voimat oli lopussa.

Tämän piristävän urheilusession jälkeen oli edessä vierailu Newcastlen yliopistoon, jonne me kaikki 11 vaihto-oppilasta saavuimme erittäin "hehkeinä". Yliopiston jälkeen vierailimme vielä Toronto high schoolissa, jossa meille esiteltiin hieman aborginaali-taidetta. Tämän jälkeen oli edessä paluu takaisin leirintäalueelle.

Ilta meni mukavasti nuotion ääressä istuskellen ja musiikkia kuunnellen. "Pop" Symons & Didgeridoo man saapuivat pitämään meille seuraa. Ilta oli erittäin mielenkiintoinen, koska tapasin erään australiaisen kaverin, joka oli ollut pari vuotta sitten Suomessa vaihto-oppilaana. Oli hyvin hämmentävää, koska juttelimme suomeksi ja koin oman suomenkielen taitoni heikentyneen. Tämä musiikin ihmelapsi vetäisikin vielä kaiken kukkuraksi Irinan "Pokka" kappaleen aivan pokkana. Nuotiolla paistoimme australialaista herkkua, jota kutsutaan "Damperiksi". Damper on jauhoista, suolasta ja sokerista valmistettu taikina, jota lämmitetään nuotiolla tikkuun kieritettynä. Kun taikina on saanut päällensä kauniin ruskean värin, irrotetaan se tikusta ja kaadetaan sisälle siirappia. Illan aikana pääsin myös maistamaan elämäni parasta keksiä. Tämä superkeksi on jotain mitä jokaisen täytyy maistaa eläissään. Eli siis tarvitset kaksi keksiä. Keksin toinen puoli täytyy olla suklaalla kuorrutettu. Tämän jälkeen tarvitset vaahtokarkin, jota sinun tulee lämmittää kunnes vaahtokarkki on melkein sula. Sitten laitat sulan vaahtokarkin kahden keksin väliin ja voa'la. YAMMY.

Day 3, Saturday 15th

7.00 am Rise and Shine

8.00 am Breakfast

8.45 am "Australian" English & prepare for 2 min talk about self

9.45 am Morning tea

10.00 am "Just a Spoonful of Sugar"

10.30 am Aussie Slang

11.30 am "Protecting Me"

12.30 pm Lunch

1.30 pm Outdoor pursuits

4.30 pm Showers & free time

6.00 pm Dinner

7.00 pm "Living in an Australian Home"

8.00 pm Finishing touches to paintings

9.00 pm Supper & free time

9.30 pm Movie

11.00 pm Lights out & quiet

Kolmas päivä sujui aamulla aika pitkälti opiskelun merkeissä. "Australian slang ang English", "Protecting Me" jne. Saimme kuulla mm. painavaa asiaa terveydenhuollosta ja siitä mitä meidän tulee tehdä, jos joudumme ongelmiin täällä.

Outdoor pursuitissa teimme "High Ropes", eli naruilla kävelyä korkealla ilmassa. Jopa minä akrofobiaatikko uskaltauduin yrittämään. Kyllähän siinä sydän taisi ottaa muutaman lyönnin ylimääräistä ja takaisin maankamaralle palatessa tipahti muutaman onnen kyynelkin silmäkulmasta. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa elämässäni jousiammuntaa, mikä oli aika mielenkiintoista, mutta haastavaa. Vaatisi enemmän harjoittelua ja paneutumista ampumistekniikkaan.

Viimeinen ilta sujui lähinnä kuvia katsellen ja rentouen.

Day 4, Sunday 16th

-> Viimeinen päivä oli avoin sekä host-vanhemmille, että Rotary-clubien jäsenille. Odotimme hieman runsaampaa osaanottoa, mutta paikalle saapuikin vain muutama host äiti ja isä, sekä satunnaisia Rotareita.

3.00 pm oli kotiin paluun aika

Neljän päivän täysimittaisen ohjelman jälkeen olin aika "exhausted". Seuraavana maanantaina en mennyt kouluun, koska tarvitsin päivän rentoutumiseen ja normaaliin arkirytmiin palautumiseen.

Viikko leirin jälkeen sujui suhteellisen normaaleissa merkeissä. Arkiviikolla olin koulussa ja viikonloppuna vierailin erään Rotarin ystävän kotona. Heillä on sukulaisia Eestissä ja heidän luonaan oli vierailemassa eräs Eestiläinen opiskelija, jonka vuoksi he kysyivät minua tulemaan päiväksi heidän talolleen. Ilta oli mukava, tuli tutustuttua uusiin australialaisiin ja grillailtua.

Sunnuntai päivän vietin muutaman muun vaihto-oppilaan kanssa pelaillen ja elokuvaa katsellen.

Mutta nyt on ikäväkseni pakko lopettaa, koska olen kirjoitellut yli kapasiteettini ja yksinkertaisesti sormeni eivät liiku enää. Toivotaan, että päivitystä blogiin tulee hieman useammin seuraavan kerran, sillä ottaa tuhottoman paljon aikaa, kun täytyy ruveta muistelemaan mitä on tehnyt kolmen viikon aikana.

Aussilandia kuittaa tältä erää. "Good night mates!"

Having best time in my life

Oli pakko nousta sängystä ylös, avata kone ja kirjoittaa. -nyt vaan tuntuu siltä! Ajoitus ei ole ehkä parhain, sillä kello näyttäis olevan 00.41 ja huomenna on edessä täysimittainen koulupäivä. Noh "No dramas!"..

Tajusin nimittäin vasta tänään, että oon kenties elämässä parasta vuotta elämässäni. Alkukankeudesta huolimatta oon nyt enemmän kuin onnellinen siitä, että olen täällä. Tuunasin tänään koko iltapäivän koulusta saamaani program-bookia, joka on vähän niin kuin päiväkirja, johon oppilaat merkitsee tulevia kokeita sun muita. Tulostelin kuvia ystävistä, koti Suomesta, Singaporesta, Sydneystä ja Australiasta. Alunperin tänne tullessani tarkoituksenani oli alkaa kirjoittamaan päiväkirjaa, jotta muistaisin mitä kaikkea olen tehnyt. Olen kuitenkin ollut hieman laiska kirjoittamaan ja tänään löysinkin sitten minulle parhaan tavan muistaa asioita.

Liimailin siis kuvia ja kirjoittelin tekstejä program-bookiini. Samalla tajusin miten hirveästi eri asioita olen kerennyt tehdä yhden kuukauden aikana. Yhdessä viikossa lensin Suomesta Singaporeen muiden vaihto-oppilaiden kanssa, olin 4 päivää Singaporessa ja kerkesin tulla Australiaan ja tutustua host-perheeseeni. Yhden kuukauden aikana olen oppinut monen monta asiaa itsestäni, tutustunut uusiin ihmisiin, pitänyt esitelmän Suomesta englanniksi, lukenut englannin kielisiä kirjoja, aloittanut opiskelun uudessa koulussa, panikoinut, itkenyt, ikävöinyt jne.. jne..

Suurin kiitos pitää antaa host-perheelle ja Rotareille, joiden ansiosta tämä kaikki on mahdollista.

Minua pitää näköjään vähän potkia persuksille ensin, että opin arvostamaan asioita uudella tavalla. Olen myös onnellinen siitä, että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mahdollisuus alkaa harrastamaan kick-boxingia. Monta vuotta siitä on haaveiltu, mutta ikinä ei ole saatu mitään aikaiseksi. Ehkä nyt olisi korkea aika, ei ole iskäkään pistämässä hanttiin asiasta... ;)

Tämmönen pieni tilannekatsaus taas täältä Aussilandiasta. Neljättä viikkoa viedään ja hengissä ollaan. Viime viikko meni suhteellisen nopeasti.

Tässä tämmöinen esimerkki Mariliisin normaalista arkipäivästä:

klo 7.30 herätys

8.10 host äidin kyydillä kouluun

8.40 koulu alkaa

-> opiskelua

10.40 ensimmäinen välitunti

-> opiskelua

12.45 ruokavälitunti

-> opiskelua

3.05 koulu loppuu

After school:

16.00 saapuminen kotiin

17.00 pyöräilemään

18.00 ruoanlaitto host perheen kanssa/vapaa-aikaa

22.00-24.00 nukkumaan

(huom. elämä ei ole todellakaan noin kaavamaista ja aikatauluihin sidottua, mutta tässä hieman esimerkkiä arkipäivästä vaihto-oppilaana)

Perjantaina meillä ei ollut käytännössä koulua oikeastaan ollenkaan. Koulussa juhlistettiin "Founders' day:tä" ja loppupäivästä oli musiikkifestivaalit. Meidän on jaettuun neljään eri tupaan: Tyrreliin, Hunteriin, Shortlandiin ja Mcquarieen. Itse kuulun hunteriin, jonka tunnusväri on vihreä. Lisää koulusta voi lueskella koulun omilta nettisivuilta tai Wikipediasta.

>http://en.wikipedia.org/wiki/Newcastle_Grammar_School

>http://www2.ngs.nsw.edu.au/web/home.aspx

Viikonloppu on menny aivan liian nopeasti. Tuntuu, että ei ole kerennyt levätä kunnolla ollenkaan. Perjantaina vietettiin ilta host perheen kesken ja taisinpa tuoda käydä pyöräilemässäkin. Lauantai aamuna käytiin kävelemässä tunti luontopolulla ja loppupäivä menikin sitten rahoja tuhlaillessa ostoskeskuksessa. Eilen olin erään Sveitsiläisen tytön tervetuliaisjuhlissa tässä 10 minuutin päässä meidän talosta. Oli hauska nähdä vähän meinikiä muistakin Rotary-klubeista. Siellä oli lähestulkoon koko Belmontin Rotary-klubi viettämässä iltaa ja grillailemassa. Oli hauska tutustua vähän muihinkin vaihto-oppilaisiin. Yhteensä meitä vaihtareita oli 5: Suomesta (minä), Japanista (Kasumi), Sveitsistä (Fiona) ja sitten kaksi australialaista tyttöä, joista toinen on lähdössä tammikuussa Belgiaan ja toinen Ranskaan.

Tulin vasta tänä aamuna kotiin. Käytiin päivällä Paulin ja Nicolen (host vanhempien) kanssa hohtokeilaamassa. Meinaa olla nuo keilaustaidot hieman paksussa ruosteessa. Tuloksilla ei pääse kyllä kehuskelemaan, mutta tuli siellä pari täysikaatoakin tehtyä. Keilailun jälkeen käytiin vähän grocery-shoppingilla, eli ruoka-ostoksilla.

Päätin näyttää myös hieman kokkaustaitojani ja tein mokkapaloja. Loppujen lopuksi naurettiin yhdessä Nicolen kanssa kyyneleet silmissä keittiössä vallitsevalle sotkulle. Lähestulkoon joka paikka oli jauhojen, rasvan ja sokerin peitossa. Samalla tein myös päätöksen, että näillä näkymin ainakaan kokkia minusta ei tule.

Nyt pitäisi ruveta työstämään vielä hieman esitelmää suomalaisista ulkoilma-harrastuksista, jonka joudun huomenna esittämään terveystiedon luokalle koulussa. Pakko myöntää, että pikkusen kyllä jännittää, mutta onneksi minulla on rakas powerpoint-ystäväiseni kuvineen kaikkineen jemmassa. Kesken koulupäivän joudun myös valitettavasti poistumaan pariksi tunniksi Rotary-kokoukseen, jossa joudun käyttämään viimeisiä harmaita aivosoluja ymmärtämään vanhojen ukkojen höpinöitä. Ei vaiskaan, ihan mukavaa porukkaa siellä klubissa on. En vaan ole kolmessa viikossa vielä kerennyt tutustumaan kaikkiin 60 jäseneen ja nimiä ei vaan pysty muistamaan.