Avarakatseinen Amsterdam

Eilen jätettiin Suomi taakse ja lennettiin Tukholman kautta Amsterdamiin. Tukholmassa oli 2 ja puolen tunnin vaihto. Erehdyttiin lentokentällä syömään toastit ja juomaan yksi iso kahvi puoliksi, hintaa koko lystille tuli huikeat 22 euroa. Ei voi muuta sanoa, kun että olipa varsinaiset budjettimatkailijan eväät. Ja Ruotsi kallis maa, mutta ei siinä hyvät oli toastit ja opittiinpahan, että valuutan kurssista voi ottaa selvääkin.

Norwegian lentoyhtiönä oli ihan positiivinen kokemus. Lentohenkilökunta oli ystävällistä ja iloista. Plussana oli wifi-yhteys.
Yhdeksän maissa oltiin Amsterdamissa ja Kaisa olikin meitä jo vastassa. Damista siirryttiin bussilla suoraan Haarlemiin ja unten maille.

Tänään käytiin päiväreissulla tutustumassa Amsterdamiin. Sää suosi auringolla ja kierreltiin jalkaisin kaupungilla. Ehdottomasti reissun kohokohta oli punaisten lyhtyjen katu. Lähinnä sen vuoksi, että on jotenkin huvittavaa, että Hollannissa prostituutio ja kannabiksen ostaminen on laillista. Coffee Shoppeja on jo pelkästään Amsterdamissa 230 kappaletta. En kyllä jotenkin jaksa uskoa, että kannabiksen laillistaminen ainakaan vähentää sen käyttöä. Lähemmin ei Coffee Shoppeihin tullut tutustuttua, koska oma suhtautumiseni huumeisiin on negatiivinen.

Punaisten lyhtyjen kadulla huvittavinta olivat avoimet "näyteikkunat", joista prostituoiduilla on mahdollisuus ostaa mainostilaa. Ikkunoissa keikistelee kaikenkokoisia ja näköisiä naisia pienissä hepenissä. Olisi melkein tehnyt mieli sponsoroida heille vähän lisää vaatetusta. Huvittavaa oli myös huomata, että kaduilla vaelteli isoja miesturistiporukoita. Taitaa Amsterdam olla kiellettyjen nautintojen paratiisi.

Tämän eroottispainotteisen päivän kunniaksi kotimatkalla eksyttiin myös seksimuseoon, joka näytti olevan turistien suosiossa. Museossa ei paljon säästelty ja erilaisia kuvia ja vahanukkeja oli mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa.

Mutta ei hätää, kyllä me tehtiin Amsterdamissa paljon muutakin kuin pelkästään vaelleltiin hämärillä kaduilla. Keskustan ostoskatu oli huvittava, kaikkine kymmenine H&M, Vero Moda, Vila yms. myymälöineen. Täällä ei paljon yksinkertaisuus kaunista, kaikkea pitää olla vähintäänkin kymmenen yhden kilometrin mittaisella kadulla. Käytiin myös syömässä kivassa pikku kahvilassa. Olisin kovasti halunnut myös päästä käymään Anne Frankin talolla, mutta se sijaitsi kauempana ja oikea aika vierailuun olisi ollut aamusta.

Pakko vielä kirjottaa muutamista Hollanti-huomioista. Tuntuu, että olisi niin paljon kirjoitettavaa, eikä nyt vaan jotenkin saa asioita järkevään järjestykseen tai paperille.


Huomio number one. Jätejärjestelmä.

Hollantilaiset säilövät roskapusseja ensin viikon eteisessä, jonka jälkeen ne heitetään roskapäivänä talon eteen kadulle, josta roska-auto kerää ne kyytiinsä. Outoa.

Huomio number two. Verhottomuus ja avoimuus.

Hollantilaiset eivät pelkää näyttää asumistaan kaduilla kulkijoille. Ikkunoissa ei välttämättä ole lainkaan verhoja ja pimeällä pystyy helposti näkemään mitä kukin kodissaan puuhailee. Osissa ikkuinoissa saattaa olla maitolasista tehty sumennus juuri katsekorkeudella. Kaisan puheiden mukaan, osa myös somistaa ikkunaansa erilaisilla koristeilla ja ikkunan peittäminen on merkki asunnon "likaisuudesta".

Huomio number three. Pyörät ja pyöräily.

Pyöräilijät ovat eräänlaisia jumalia, jotka sanelevat liikenteen ehdot. Pyöriä näkee katujen varsilla, tolpissa, parkkipaikoilla JOKA PAIKASSA. Pyöriä on eri kokoisia, ne on pystyssä tai kumossa. Pyöräilijöille on tehty omat tiensä, jossa menee myös skoottereita. Jos erehtyy pyöräilijän eteen, saa osakseen vihaista kellon rimputtelua. Pyöräilijöiden nopeus on myös käsittämätön ja multitaskaus on suosittua. Osa kuljettaa samalla toista pyörää, tupakoi tai suunnilleen lukee päivän lehteä pyöräillessään.

Yksi asia on vielä pakko mainita. ARKKITEHTUURI. Täällä on tehty taloja hyvällä maulla. Kanaaleja ja jokia reunustavat eri näköiset kivitalot, jotka useimmiten ovat vähintäänkin kolmikerroksisia. Tonttimaa on kuulemma harvinaisen kallista, niin on päätetty sitten rakentaa paljon tiiviisti ja useampaan kerrokseen. Tunnelma on kuin suoraan keski-ajalta kun kävelee kivikatuja ja ihailee vanhoja rakennuksia. Miksi näin ei rakenneta enää?

Lahti city ja TJ 7 päivää

Minun osalta on reissu kohti Australiaa jo alkanut. Lauantaina hyvästeltiin Leppävirta, kaverit ja iskä-papparainen ja tällä hetkellä ollaan Jarkon porukoiden kanssa Lahdessa. Muutot on tehty, tavarat on pakattu, suurinpiirtein kaikki juoksevat asiat on hoidettu ja loput opinnotkin on palautettu.

En oo vielä aikasemmin jännittäny reissua kyllä oikeastaan ollenkaan, mutta nyt kun parin kuukauden odotus alkaa olla lopussa, niin alkaa myös perhoset hiipiä vatsaan. Pala kurkussa on melkein koko ajan, kun tajuaa, että kohta sitä ollaan jo toisella puolella maapalloa tietämättä suuremmin tulevasta. Toisaalta on todella helpottunut olo. Paljon on tulossa taas uusia asioita ja Australian ajasta tulee varmaankin jälleen kasvattava.

Innolla odotan kyllä aikaa Hollannissakin. Näkee pitkästä aikaa erästä todella hyvää ystävääni Kaisaa. Huomaa kyllä kun joutuu olemaan läheisistä ihmisistä erossa, että kuinka paljon heitä oikeasti kaipaa. On ollut ihan mieletön ikävä niitä pieniä kahvitteluhetkiä, jolloin voi aina jakaa ilot ja surut.

Australiassa ensimmäiset kaksi viikkoa ollaa Newcastlessa entisen host-perheeni luona, palaudutaan pitkästä lentomatkasta ja totutellaan jälleen uuteen kulttuuriin. Tarkoitus olisi myös suorittaa RSA-course, eli australialainen alkoholipassi, jotta voisi työskennellä ravintola-alalla. Marraskuun alussa reissataan Bourkeen HelpX-palvelun kautta löydetyn perheen luokse. Siellä työskennellään perheelle muutama tunti päivässä majoitusta ja ruokaa vastaan. Bourkesta yritetään varmaankin myös löytää ensimmäiset palkalliset työt, jos paikka vaikuttaa mukavalta. Tarkoitus olisi ensin aloittaa ihan jollain hedelmien poiminnalla tai puuvillan keräilyllä. Katsotaan sitten, mitä olisi tarjolla, sitähän sitä tullaan tekemään. ;)

Muuten onkin vielä kaikki avoinna, mutta ehkä parempi niin. Liian suunnitellusta reissusta tulee yleensä myös suorittamista. Nyt lähdetään kuitenkin nauttimaan ja hakemaan uusia kokemuksia.

TMT - Tahko - muutto - Tampere

Voihan päänsärky. En jaksa enää yhtään muuttoa. Viimeinen kuukausi on mennyt enemmän tai vähemmän tavaroita siirrellessä ja pakkaillessa. Viime viikonloppuna muutettiin kaikki tavarat pois Jyväskylästä ja luovutettiin asunto.

2 viikkoa sitten lomailtiin Jarkon vanhempien kanssa Tahkolla, mikä oli pitkästä aikaa todella rentouttavaa. Sai jotenkin muuta ajateltavaa, kun tämä jatkuva elämän ja asioiden järjestely. Tahkolla tuli myös pitkästä aikaa syötyä kunnolla ja urheiltua joka päivä. Käytiin TahkoSpassa uimassa ja löysin uuden kivan harrastuksen, maastopyöräilyn. Maastopyöräily oli kyllä ihan pirun rankkaa. Jotenkin ajattelin, että jaksettaisiin vetää se pisin lenkki niistä reiteistä, mutta onneksi valittiin lyhyempi. Pitemmässä nousua olisi ollut ensimmäiset 8 km. Meidän lenkissä nousua oli ensimmäiset 5 km ja meinattiin kuolla jo siihen. Alkujärkytyksen jälkeen kuitenkin lihakset pääsi lämpenemään ja homma alkoi luistaa.

Tahkon jälkeen meni viikko muuttoa suunnitellessa ja asioita hoidellessa Jyväskylässä. Viime viikonloppuna kävin moikkaamassa kaveria Tampereella, mikä teki kyllä jälleen todella hyvää. Pääsi pitkästä aikaa juttelemaan kaikista asioista ja tulihan sitä hieman shoppailtua kaupungillakin. Oli todella kiva ostaa uudet farkut ja toppi, kun nyt on toistuvasti pitänyt yrittää säästää rahaa ja karsia kaikki kulut mahdollisimman pieniksi. Tampere ei myös olisi yhtään hullumpi kaupunki asua, jos sitä nyt Australian jälkeen ei enää jostain syystä tekisikään mieli palata Jyväskylään.

Tämä viikko menee vielä Niinimäessä asioita järjestellessä, rinkkaa pakatessa ja kavereita hyvästellessä. Tuntuu, ettei taas vieläkään kunnolla tajua, että jo kahden viikon päästä sitä on reissun päällä rinkka selässä. Alkaa kyllä pikku hiljaa kertyä perhosia vatsaan ja jännittää...

Madventuresia ja valkkaria

Eilinen päivä meni mukavasti lukiessa ja hyvin syödessä. Aamulla tuli tahkottua Paulo Coelhon alkemisti. Kirja on todellakin klassikko. Kirjaa lukiessa ajatus reissuun lähdöstä vahvistui. On uskallettava uskoa unelmiinsa, vaikka se joskus tarkoittaisikin monista rakkaista asioista luopumista.

Alkemistin jälkeen tuli pyörähdettyä kirpparilla siivoamassa hieman pöytää, jonka jälkeen aloitinkin Madventures poikien kirjoittaman kansainvälisen seikkailijan oppaan. Tässä on kirja, joka kannattaa jokaisen reissuun lähtijän vilaista läpi. Tietoa löytyy kattavasti ja hauskasti moneen matkailijaa mietityttävään asiaan.


Tässä otteita jokaisesta kirjan kymmenestä luvusta:
Matkan suunnittelu - älä suunnittele liikaa.
Säädöt ennen matkaa – asetuta timantti hauikseen ennen matkaa, jos sinut vaikka reissulla ryöstetään. Jos ei tähän ole varaa tyydy edes petaamaan sänkysi ja vaihtamaan lakanasi, jotta reissulta palatessa voi kaatua puhtaaseen sänkyyn.
Varusteet – yksinkertaisuus kaunistaa, melkein kaiken voi ostaa reissusta.
Tien päällä – Chelax, lue kirja ja ota selvää mitä se tarkoittaa.
Rahat – käy läpi 101 travelleriammattia, jos rahasi uhkaavat loppua.
Matkan filosofia – arvosta vierasta kulttuuria, hyväksy eroavaisuudet ja tutustu paikallisiin ihmisiin.
Muonitus – käristä, keitä ja kuori.
Ääriolosuhteet – muista positiivinen asenne, älä luovuta, vaikka sinut kidnapattaisiin.
Turvallisuus - älä pelkää.
Matkailijan terveys – katso Guinea-madon poisto kehosta sivu 324. Älä oksenna!


Nyt on matkavakuutuksetkin hommattu ja kv-opiskelijakortti tilauksessa. Enää puuttuu kv-ajokortit, jotka pitäis hakea autoliitosta. Rasittaa tulostella koko ajan jotain lippulappusia, kun ei ole omaa tulostinta. -.-'

Tällä hetkellä on auto nokka kohti kotipaikkaa, jossa on tarkoitus rentoilla, rempata ja lueskella hela veckoslut. Kyllä maalla on mukavaa!

TJ 33 Amsterdam TJ 36 Sydney

Elikkäs tänään jäljellä 33 päivää Amsterdamiin ja 36 päivää Australiaan. Takataskussa on jo lentoliput, viisumi ja ensimmäiset majapaikat Australiassa. Lentolippujen kanssa toimittiin Jarkon kanssa fiksusti ja tilattiin ne ennen kuin oltiin edes saatu viisumeita. Oli vaan kerrankin niin halpaa. Lennot maksoi Amsterdamista - Kuala Lumpurin kautta Sydneyyn 579 €. Lentoja etsiessä kannattaa käyttää erilaisia hakukoneita (halvatlennot.fi, supersaver yms.) ja vaihdella lähtöpäivämääriä, saattaa säästää nimittäin pitkän pennin. Otettiin siis vain menolippu ja paluusta ei ole vielä tietoakaan. Saa nähdä tuleeko muutaman kuukauden reissu vai pärähtääkö mittariin 12 kk.

Vielä on kuitenkin paljon asioita hoidettavana. Ja perinteinen syysstressikin kolkuttelee jo ovella. Matkavakuutukset puuttuu vielä. Pitää yrittää kilpailuttaa niitä tällä viikolla. Moni vakuutusyhtiö ei mielellään myönnä pidempiä kuin 45 päivän matkavakuutuksia kuin omille asiakkailleen. Saa nähdä miten käy. Halpaa ei ole sekään lysti, mutta pitkällä tähtäimellä matkavakuutus kyllä maksaa itsensä takaisin, jos tulee yhtään pidempää sairaalareissua tai muuta vastaavaa.

Mitäs muuta vielä. Tällä hetkellä kun ei ole mitään varsinaista työpaikkaa tai koulussakäyntivelvollisuuksia tulonlähde number one on kirpputori ja omaisuuden myynti. Jälleen kerran kirpparipöytään on löytynyt useita säkillisiä tavaraa ja kivasti on mennyt jo kaupaksi. Otettiin Jarkon kanssa tavoitteeksi saada viisumirahat kirpparimyynneistä ja kovaa vauhtia sitä lähestytäänkin. :)

Nyt pitäisi vaan vielä nauttia Suomessa olosta ja vetää ruisleipää posket pullollaan ja saunoa kovasti, jotta voi sitten kärventyä karrelle Australian outbackeillä.

Ai niin, saatiin toinen majapaikka HelpX palvelun kautta. Marraskuu meneekin Bourkessa New South Walesissa jollain pienellä maatilalla lampaita ja vuohia ruokkiessa ja lapsia kaitsiessa. Perheessä on kuulemma 4 pientä jantteria, jotka ratsastaa hevosilla ja ajaa motocrossia. :D

Mutta lisää kuulumisia jälleen tässä lähiaikoina.. ;)

Matkakuumetta ja tilannepäivitystä sateisen kesän jälkeen

Aika jälleen parin vuoden tauon jälkeen päivitellä hieman kuulumisia. Paljon on kyllä kerennyt tapahtumaan viimeisimmän kirjoituksen jälkeen. Lukiosta selvittiin ja kiva lippalakki jäi käteen, sen jälkeen tuli tehtyä kovasti töitä ja syksyllä pääsin opiskelemaan Tiimiakatemialle Jyväskylään yrittäjyyttä. Jyväskylään muuton jälkeen onkin tullut muutettua kolme kertaa aina näin neljän kuukauden välein ja ympyrä sulkeutuu jälleen kun siirrän kuukauden päästä kirjat Niinimäkeen ja lähdetään poikaystävän kanssa vajaaksi vuodeksi Australiaan.


Välivuosi siis opinnoista jälleen edessä. Vuoden aikana Tiimiakatemialla kerkesi kyllä tapahtumaan monenmoista. Tulihan tuossa kokeiltua vähän festareiden järjestämistäkin ja pykäistyä yksi Liekkirock ilmoille (www.liekkirock.fi). Opiskelun kanssa olen kyllä harvinaisen maanis-depressiivista sorttia, niin kuin kyllä monen muunkin asian suhteen. Ei vain vielä jaksaisi pysähtyä paikoilleen. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta olla edes vuosi samassa paikassa.


Tämä kesä 2012 on kyllä ollu yksi elämäni parhaimpia. Liekkirockin myötä pääsin töihin Viihdekeskus Tulenliekkiin Leppävirralle ( vain n. 8 km kotipaikalta). Vajaa neljä vuotta Varkauden ABC:lla sai vähän vaihtelua, kun pääsi tekemään erilaisia hommia yksityisellä puolella. Voin kyllä sanoa, että yksityisellä työskentely on paljon enemmän minun juttuni. Pääsee paljon enemmän vaikuttamaan asioihin ja juttelemaan asiakkaiden kanssa. Yrittäjyys kun nyt muutenkin kiinnostaa ja haaveissa on edelleen oman kesäpaikan pitäminen tulevaisuudessa.


Mutta joo, loppukesästä paljon asioita pohtineena ajatus välivuodesta sinetöityi ja ajatus Australiaan lähtemisestä tuli ilmoille. Läheisten positiivinen asennoituminen asiaan yllätti ja Jarkkokin oli heti täysillä lähdössä mukaan.


Miksi juuri Australia? Muun muassa siksi, että ensinnäkin siellä on lämmintä ja kesä tulossa. Talven tulon täällä voi jo aistia ja se alkaa jotenkin heti synkentää mieltä. Toiseksi se on ennestään hieman tuttu maa ja sen verta iso manner, että tuskin kerkeää itseään hetkessä tylsistyttämään. Kolmanneksi, tällä kertaa olen lähdössä täysin omasta tahdosta ja tarkoitus on luoda omanlainen matka. Lomailla ja työskennellä sopivassa suhteessa.


Tällä hetkellä Australian reissu tilanne on se, että kesähommat Tulenliekissä loppui kaksi päivää sitten ja nyt on aikaa täysillä paneutua asioihin. Uusi passihakemus on vireillä ja heti kun uusi passi saapuu, haetaan wh-viisumit Ausseihin. Tänään laitettiin kaikki turha tavara paketteihin ja piakkoin on tarkoitus ottaa kirpparipöytä ja yrittää kerryttää vähän matkakassaa. Matkakassan kerrytys number 1 nimittäin feilasi tänään aika taidokkaasti, kun ajateltiin testata, että voiko raha-automaattiyhdistyksen palveluita käyttämällä oikeasti rikastua. Ahneella on tunnetusti paskainen loppu. 44,50 € meni tuplapottiin ja jokeripokeriin heittämällä. Käteen jäi 12 euroa ja vitutus, mutta ostettiin kuitenkin kaupasta jäljelle jääneellä 12:sta eurolla lettutaikina-ainekset ja hilloa, niin mieli virkosi kummasti.

Siinäpä oli pieni pintaraapaisu kesän meiningeistä. Lisää luvassa nyt toivottavasti useammin kuin kahden vuoden välein. Tarkoitus kirjoitella tänne matkakommelluksista, elämästä ja kaikesta muustakin kivasta.. ;)

Nyt saunan ja lettujen jälkeen sänkyyn katsomaan telkkaria. Auf wiedersehen!

Back in Finland

Viimeisimmästä blogipäivityksestä taitaakin olla pienoinen tovi ja muutamassa kuukaudessahan on kerennyt tapahtua vallan valtavasti asioita, joten taitaa olla aika päivittää tilannetta ja kertoa hieman kuulumisia.

Elikkä siis one year in Australia vaihtui lokakuun lopussa four months in Australia ja syynä oli hyvin pitkälti se, että vaihto-oppilaan elämä ei tällä hetkellä tuntunut henkilökohtaisesti minulle oikealta vaihtoehdolta. Kuitenkin haluan heti kättelyssä kumota mahdolliset harhaluulot siitä, etteikö minulla olisi Australiassa ollut mukavaa tai etteikö se olisi ollut kaikinpuolin hieno kokemus. Joskus ihmisen elämässä huomaa vaan, että jokin asia ei tunnu oikealta.

Näin jälkeenpäin ajateltuna neljä kuukautta kasvatti minua ihmisenä varmaan melkeinpä vuoden edestä. Kerkesin oppia kieltä, nähdä Australiaista kulttuuria ja vierailla Sunshine- ja Gold-coastilla, Sydneyssä jne. Kaikista näistä hyvistä asioista huolimatta löysin itseni suuren kysymyksen edestä? Saapuakko takaisin Suomeen vai jäädä vielä Australiaan? Valinta ei suinkaan ollut helppo ja monen monta yötä tuli valvottua, mietittyä ja punnittua asioita. Päädyin kuitenkin siihen, että toistuva arpominen kahden maan välillä rasittaa sekä henkisesti, että fyysisesti, yksityiskoulu ja Rotary-kokouksista johtuva vastuu aiheutti minulle henkisiä paineita, joista en kyennyt selviämään. Osalti se johtui myös siitä, että jo Suomesta lähtiessä epäröin toiselle puolelle maailmaa lähtemistä ja kaiken taakse jättämistä. Olin kuitenkin tähdännyt osittain siihen, että selviytyisin lukiosta yhdessä oman ikäluokkani kanssa ja raskasta oli myös hyvästellä ystävät Suomessa, jotka olivat olleet minulle todella läheisiä aina, lähestulkoon perheeseen verrattavissa. Asioita ei suinkaan helpottanut ihmismieli, joka laittoi minut miettimään monia haasteita, joita tulisin kohtaamaan myös Suomeen paluun suhteen. Miten käy koulun? Mitä muut ihmiset ajattelevat? Mitä joudun kertomaan kaikille? Sen suhteen kuitenkin laitoin etusijalle oman itseni ja terveyteni. Ja päädyin siihen, että mitä sitten ikinä päätinkin valinta on minun ja kyse on omasta elämästäni.

Suomeen paluu sujui mukavasti business-luokassa lentäen ja tietysti tuntui mukavalta palata kotimaahan monen kuukauden jälkeen. Todellisuus iski tajuntaan Helsinki-Vantaalla 26.10.2009 kello kuusi aamulla seisoessani harmaassa sumussa muiden synkkien suomalaisten keskuudessa odottaen edelleen jatkolentoa Kuopioon. Australialainen iloisuus ja avoimuus oli kaikonnut hetkessä ja sen oli korvannut joukko synkkiä katseita. -kuitenkaan minua ei kaduttanut pätkääkään, sillä tiesin, että olin saapunut jälleen kotiin.

Koulussa minut otettiin hyvin vastaan ja tietysti monia ihmetteliviäkin katseita sain osakseni, mutta se ei haitannut. Ensimmäinen jakso minulta jäi välistä ja sen myötä muutamia pakollisia kursseja, jotka ovat edessä todennäköisesti abivuonna. -niinhän se on, että minkä taakseen jättää sen lopulta edestään löytää. Kohta puoliin olisi 4. jakso aluillaan. Asenne koulua ja opiskelua kohtaan on tällä hetkellä positiivinen. Nyt olen ymmärtänyt keskittyä enemmän lukemaan ja opiskelemaan sellaisia aineita, jotka minua oikeasti kiinnostavat ja olen myös hyväksynyt, että kaikki eivät voi olla hyviä kaikessa.

Kavereiden kanssa on tullut tehtyä asioita samalla tavalla kuin ennenkin mm. pari mökkireissua on tullut heitettyä ja tehtyä kaikenlaisia asioita yhdessä. -ehkä jopa enemmänkin kuin ennen. Sen olen myös oppinut, että "everybody needs somebody", eli toisinsanoen ystävät ovat korvaamattoman tärkeitä. Tällä hetkellä odottelen innolla vanhojen tansseja, jotka häämöttävät kahden ja puolen viikon päässä, onhan se eräänlainen kohokohta uudelle vuosikymmenelle.

Mutta tällä hetkellä asiat ovat hyvin ja asenne tulevaisuutta kohden on avara ja positiivinen. Elämä on elämää ja minua ei edelleenkään kaduta se, että palasin takaisin Suomeen, päinvastoin. Kuitenkin olen myös haaveillut Australiaan paluusta myöhemmin paremmalla ajalla. Reppumatkailijana olisi kiva reissailla ympäriinsä tuota suurta mannerta, jossa on ehdottomasti paljon nähtävää sekä kauniin luonnon että mielenkiintoisien paikkojen ansiosta.

Carpe diem! (tartu hetkeen)