Having best time in my life

Oli pakko nousta sängystä ylös, avata kone ja kirjoittaa. -nyt vaan tuntuu siltä! Ajoitus ei ole ehkä parhain, sillä kello näyttäis olevan 00.41 ja huomenna on edessä täysimittainen koulupäivä. Noh "No dramas!"..

Tajusin nimittäin vasta tänään, että oon kenties elämässä parasta vuotta elämässäni. Alkukankeudesta huolimatta oon nyt enemmän kuin onnellinen siitä, että olen täällä. Tuunasin tänään koko iltapäivän koulusta saamaani program-bookia, joka on vähän niin kuin päiväkirja, johon oppilaat merkitsee tulevia kokeita sun muita. Tulostelin kuvia ystävistä, koti Suomesta, Singaporesta, Sydneystä ja Australiasta. Alunperin tänne tullessani tarkoituksenani oli alkaa kirjoittamaan päiväkirjaa, jotta muistaisin mitä kaikkea olen tehnyt. Olen kuitenkin ollut hieman laiska kirjoittamaan ja tänään löysinkin sitten minulle parhaan tavan muistaa asioita.

Liimailin siis kuvia ja kirjoittelin tekstejä program-bookiini. Samalla tajusin miten hirveästi eri asioita olen kerennyt tehdä yhden kuukauden aikana. Yhdessä viikossa lensin Suomesta Singaporeen muiden vaihto-oppilaiden kanssa, olin 4 päivää Singaporessa ja kerkesin tulla Australiaan ja tutustua host-perheeseeni. Yhden kuukauden aikana olen oppinut monen monta asiaa itsestäni, tutustunut uusiin ihmisiin, pitänyt esitelmän Suomesta englanniksi, lukenut englannin kielisiä kirjoja, aloittanut opiskelun uudessa koulussa, panikoinut, itkenyt, ikävöinyt jne.. jne..

Suurin kiitos pitää antaa host-perheelle ja Rotareille, joiden ansiosta tämä kaikki on mahdollista.

Minua pitää näköjään vähän potkia persuksille ensin, että opin arvostamaan asioita uudella tavalla. Olen myös onnellinen siitä, että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mahdollisuus alkaa harrastamaan kick-boxingia. Monta vuotta siitä on haaveiltu, mutta ikinä ei ole saatu mitään aikaiseksi. Ehkä nyt olisi korkea aika, ei ole iskäkään pistämässä hanttiin asiasta... ;)

Tämmönen pieni tilannekatsaus taas täältä Aussilandiasta. Neljättä viikkoa viedään ja hengissä ollaan. Viime viikko meni suhteellisen nopeasti.

Tässä tämmöinen esimerkki Mariliisin normaalista arkipäivästä:

klo 7.30 herätys

8.10 host äidin kyydillä kouluun

8.40 koulu alkaa

-> opiskelua

10.40 ensimmäinen välitunti

-> opiskelua

12.45 ruokavälitunti

-> opiskelua

3.05 koulu loppuu

After school:

16.00 saapuminen kotiin

17.00 pyöräilemään

18.00 ruoanlaitto host perheen kanssa/vapaa-aikaa

22.00-24.00 nukkumaan

(huom. elämä ei ole todellakaan noin kaavamaista ja aikatauluihin sidottua, mutta tässä hieman esimerkkiä arkipäivästä vaihto-oppilaana)

Perjantaina meillä ei ollut käytännössä koulua oikeastaan ollenkaan. Koulussa juhlistettiin "Founders' day:tä" ja loppupäivästä oli musiikkifestivaalit. Meidän on jaettuun neljään eri tupaan: Tyrreliin, Hunteriin, Shortlandiin ja Mcquarieen. Itse kuulun hunteriin, jonka tunnusväri on vihreä. Lisää koulusta voi lueskella koulun omilta nettisivuilta tai Wikipediasta.

>http://en.wikipedia.org/wiki/Newcastle_Grammar_School

>http://www2.ngs.nsw.edu.au/web/home.aspx

Viikonloppu on menny aivan liian nopeasti. Tuntuu, että ei ole kerennyt levätä kunnolla ollenkaan. Perjantaina vietettiin ilta host perheen kesken ja taisinpa tuoda käydä pyöräilemässäkin. Lauantai aamuna käytiin kävelemässä tunti luontopolulla ja loppupäivä menikin sitten rahoja tuhlaillessa ostoskeskuksessa. Eilen olin erään Sveitsiläisen tytön tervetuliaisjuhlissa tässä 10 minuutin päässä meidän talosta. Oli hauska nähdä vähän meinikiä muistakin Rotary-klubeista. Siellä oli lähestulkoon koko Belmontin Rotary-klubi viettämässä iltaa ja grillailemassa. Oli hauska tutustua vähän muihinkin vaihto-oppilaisiin. Yhteensä meitä vaihtareita oli 5: Suomesta (minä), Japanista (Kasumi), Sveitsistä (Fiona) ja sitten kaksi australialaista tyttöä, joista toinen on lähdössä tammikuussa Belgiaan ja toinen Ranskaan.

Tulin vasta tänä aamuna kotiin. Käytiin päivällä Paulin ja Nicolen (host vanhempien) kanssa hohtokeilaamassa. Meinaa olla nuo keilaustaidot hieman paksussa ruosteessa. Tuloksilla ei pääse kyllä kehuskelemaan, mutta tuli siellä pari täysikaatoakin tehtyä. Keilailun jälkeen käytiin vähän grocery-shoppingilla, eli ruoka-ostoksilla.

Päätin näyttää myös hieman kokkaustaitojani ja tein mokkapaloja. Loppujen lopuksi naurettiin yhdessä Nicolen kanssa kyyneleet silmissä keittiössä vallitsevalle sotkulle. Lähestulkoon joka paikka oli jauhojen, rasvan ja sokerin peitossa. Samalla tein myös päätöksen, että näillä näkymin ainakaan kokkia minusta ei tule.

Nyt pitäisi ruveta työstämään vielä hieman esitelmää suomalaisista ulkoilma-harrastuksista, jonka joudun huomenna esittämään terveystiedon luokalle koulussa. Pakko myöntää, että pikkusen kyllä jännittää, mutta onneksi minulla on rakas powerpoint-ystäväiseni kuvineen kaikkineen jemmassa. Kesken koulupäivän joudun myös valitettavasti poistumaan pariksi tunniksi Rotary-kokoukseen, jossa joudun käyttämään viimeisiä harmaita aivosoluja ymmärtämään vanhojen ukkojen höpinöitä. Ei vaiskaan, ihan mukavaa porukkaa siellä klubissa on. En vaan ole kolmessa viikossa vielä kerennyt tutustumaan kaikkiin 60 jäseneen ja nimiä ei vaan pysty muistamaan.

It was a beautiful day

Viikonloppu käsillä ja samalla myös 1. päivä elokuuta. Aika laittaa hieman kuvia kauniista lauantai-päivästä ja talosta jossa asustelen. Ensimmäinen viikko koulua takana ja odotettua viikonloppua edessä vielä yksi päivä.

Eilen kävimme istumassa iltaa host isäni sukulaisten kanssa Warners at the bay -nimisessä bubissa. Lounaaksi söin Fish and Chips, annos sisälti ranskalaisia paneroitua kalaa ja salaattia. Ruokailun jälkeen vatsalaukkuni oli haljeta, annoskoot eivät nimittäin ole aivan pienimmästä päästä. Ruoan tilaaminen oli myös varsinainen show. Aluksi käydään hakemassa ruokalistat tiskilta --> sitten seuraa vaikein osuus: joudut päättämään mitä syöt --> kävelet takaisin tiskille ja maksat --> sinulle annetaan pommin näköinen kone käteen, jota kutsutaan beeperiksi/buzzeriksi --> tämän jälkeen kävelet takaisin pöytään ja odotat, että buzzer piippaa ja kutsuu sinut hakemaan annoksesi linjastolta.

Tänä aamuna heräsin jo hyvissä ajoin syömään aamupalaa. Opetin myös hieman pyöräilyn saloja host äidilleni, jonka pyörä on ollut pölyttymässä autotallissa lähemmäs viisi vuotta. 1½ tunnin lenkin jälkeen saavuimme takaisin kotiin, kiillotimme keittiönkaappeja ja siivoilimme taloa.

Sää on ollut erittäin kaunis lähestulkoon joka päivä. Tämä vuodenaika, jota talveksi kutsutaan (kuten kuvista näkyy) on siis erittäin kylmä ja karu (+20 C). En uskalla edes ajatella mikä se kesä sitten on?

Jokainen päivä täällä on erilainen, vaikka elämästä alkaakin tulla rutiinia pikku hiljaa. Toisaalta on hyvä päästä jonkinlaiseen arkirytmiin kiinni, sillä onhan tämä kolme viikkoa ollut melkoista pyöritystä paikasta paikkaan. Missään nimessä en allekirjoita, että vaihto-oppilaan elämä olisi helppoa! On paljon esiintymisiä, uusia asioita, sinulta odotetaan paljon ja tarvitaanhan se pieni ripaus rohkeuttakin lähteä suureen maailmaan. Kuitenkin suosittelen vuotta maailmalla ihan meistä jokaiselle. -Ennenkaikkea opettavaisena kokemuksena! Lähtiessäni Helsinki-Vantaalta en oikeastaan tienny ollenkaan minne olin menossa ja mitä olin tekemässä. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat olleet henkisesti todella raskaita. Ristiriitaisia tunteita, kyyneleitä ja ikävää, mutta toisaalta myös paljon paljon uusia asioita. Vuosi kuulostaa pitkältä ajalta, mutta kuten huomaamme jo 3 viikkoa lähdöstä on kerennyt vierähtää.

Olen siinä mielessä ylpeä itsestäni, että tämä kokemus on opettanut minua asettamaan itselleni hieman tavoitteita. Vuodessa yritän kartuttaa itselleni englannin kielen taidon, jolla tulen pärjäämään jatkossa. Ja mikä tärkeintä? Yritän kasvaa ihmisenä. Kun katsoo maailmaa hieman Leppävirran ulkopuolelta alkaa ymmärtää mihin sitä sivistystä oikein tarvitaan. Kuitenkin kotini tulee olemaan aina Suomessa. Kaipaan jo nyt saunaa, ruisleipää ja ystäviäni!

Mutta tässäpä tämä tältä erää. Seuraavaksi vuorossa olisi lauantai-illan elokuva: The Hangover. ( Ja se on ihan oikeasti nimi elokuvalle!)

Traileri: http://www.apple.com/trailers/wb/thehangover/

Niin ja tietysti hieman aussimussiikkia: http://www.youtube.com/watch?v=b6oAFlPLGA8

A little bit about schooling

Jeppistä, 3 päivää yksityiskoulua takana. Tunteet koulua kohtaan on vähän ristiriitaiset. Olen varsin ihastunut koulun sääntöihin: ei meikkiä, ei koruja, hiukset pitää olla tietyllä tavalla, ei puhelimia, mp3-soittimia yms.. yms..( se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen noudattaisi näitä sääntöjä koulussa)

Australian kouluille tyypillistä on koulupuku, oli koulu sitten yksityinen tai julkinen. Kuten kuvista huomaa, myös minä olen joutunut pukemaan koulupuvun päälleni. Asuun kuuluu: hame, sukkahousut, bleiseri, kauluspaita, solmio, takki, hattu, kengät ja sukat. Myös liikuntatunneille on koulun oma urheilupuku johon kuuluu: shortsit, t-paita ja bleiseri. Koulupuvussa ei ole mitään valittamistakaan, kaikki joutuvat kuitenkin pukemaan saman eikä aamulla ei tarvitse vaivata päätään miettimällä mitä pukee päälleen kouluun.

Olen siis Newcastle grammar schoolissa eli yksityiskoulussa. Ero yksityisissä ja julkisissa on lähinnä opiskeluun liittyvissä kustannuksissa. Yksityiskoulussa opiskelu maksaa n. 3000 $ /per jakso. Ja vuoteen näitä jaksoja mahtuu yhteensä 4, eli ei ihan halpaa hommaa. Yksityiskouluissa ryhmäkoot ovat myös pienemmät mitä julkisissa, pystytään keskittymään yksittäisiin oppilaisiin enemmän.

2 ensimmäistä päivää koulussa olivat aivan hirveitä. Sinkoilin käytävillä tietämättä minne olin menossa. Minulla ei ollut mitään kirjoja, enkä ymmärtänyt opetuksesta mitään. Kuitenkin selvisin ja tänään meni jo hiukan paremmin. Opettajien kanssa ollaan sovittu hieman oppimiseen liittyvistä asioista, eikä minulta vaadita liikoja. Tällä hetkellä keskityn oikeastaan oppimaan englantia. Opiskelen tällä hetkellä seuraavia aineita: Modern history, visual arts, general mathematics, english, physical and health education, design and technology and aerobics. Tunneilla käsitellään asioita laidasta laitaan, enkä voisi sanoa että opetus olisi parempaa tai huonompaa kuin Suomessakaan. Koulun varustus lyö kyllä laudalta Leppävirran lukion. Löytyy kanttiinia, Applen uusimpia tietokoneita ja muuta jännää.

Koulu on suoraan kuin jostain Harry Potterista. On koulupuvut, eri tuvat ja tiukat säännöt. -Enää vain luudat puuttuu. Otan kuitenkin vuoden tässä koulussa täysin erilaisena kokemuksena ja voinpahan ainakin sanoa, että olen joskus opiskellut yksityiskoulussa ja nähnyt millaista se on.

G'day!

7 päivää on ehtinyt kulua ja loppujen lopuksi aika on mennyt nopeasti. Tuntuu, että on ollut koko ajan tekemässä jotain. Kello on 2.12 yöllä ja tämä tyttö se vaan kirjoittelee blogiin. Tänään vietettiin päivä Sydneyssä japanilaisen vaihto-oppilaan kanssa hieman kaupunkiin tutustuen. Nyt sitä on tullut sitten seisottua Sydneyn oopperatalon portailla ja Harbour-bridgekin on nähty. Illalla kävimme katsomassa Classical mystery tour with the Sydney symphony, eli toisinsanoen olimme kuuntelemassa Beatlesien kappaleita Sydneyn sinfoniaorkesterin säestäessä. Oli kyllä mahtava kokemus ja pojat ottivat yleisön hyvin haltuun. Tunnelma oli katossa, ihmiset lauloivat, tanssivat ja taputtivat musiikin tahtiin. "Yesterday all my troubles seemed so far away...." -Vai mitenkäs se menikään?

Pitää ihan ruveta miettimään mitä kaikkea yhdessä viikossa on kerennyt tapahtua. Maanantaina kävin ensimmäisessä Rotary-kokouksessa, koin sen jopa hieman ahdistavaksi. Klubissa on n. 60 jäsentä ja heti ensimmäisenä minut laitettiin kertomaan kaikille mikrofooniin (ettei vain kenellekään jäisi epäselväksi) mitä haluaisin tehdä Australiassa ja mikä minua kiinnostaa.

Olen vieraillut myös parin Rotarin kotona ja keskiviikkona kävimme yhdessä Annen ja Tedin kanssa ruokakaupassa. Rempseä meininki on ainakin palvelutasolla. Kaupassa tavarat pakataan valmiiksi kassiin, isketään vaihtorahat kouraan ja tokaistaan "You're welcome darling!" Myös kadulla tervehditään tuntemattomia sanoin "G'day" ja jos on aikaa jäädä jutustelemaan pidemmäksi aikaa tiedustellaan kuulumisia tyyliin "Howyagowen?" --> Eli tutummin How are you going....Australian slangi tarttuu helposti, mutta sitä on hieman vaikea ymmärtää, monia väärinkäsityksiäkin päässyt jo kertymään. Host isä tulostikin minulle aivan oman listan, jossa on läjäpäin slangi-sanoja.

Alkuviikosta kävimme myös tutustumassa hieman Australian eläimistöön. Näin kenguruita, koaloita,wallabeeta, papukaijoja ja elämäänsä kyllästyneen vompatin. Tyynessävaltameressä uiskentelee haita, joten uimaan mennessä täytyy luultavasti katsella hieman ympärilleen, ellei halua päätyä hainruoaksi. Tähänkin australialaiset luultavasti tokaisivat, että "No worries!"

Ruokakulttuuri täällä on epäterveellinen! Fast food, junk food, erilaiset makeat herkut ovat arkipäivää. Kaipaan todella kovasti suomalaista kunnon ruisleipää. Ruokakauppaan tutustuessani oli pakko kaapata mukaan tumminta leipää mitä täältä saa sekä rasvatonta maitoa. Erilaisia australialaisia ruokia ja herkkuja on tullut toki maisteltua, koska vaihto-oppilaan elämä on aika pitkälle syömistä.. syömistä... ja edelleen syömistä. Senpä takia täytyykin ottaa joka päivästä tunti tai pari ja käyttää se erilaiseen hyötyliikkumiseen. Taisipa olla viimeksi eilen, kun pyöräilin n. 1 ½ h ympäri Valentinea ja eksyin. -Kiitos hyvien kartanlukutaitojeni!

Ensviikolla olisi tarkoitus aloittaa koulu. Perjantaina käytiinkin hakemassa minulle kunnon koulupuku. Asuun kuuluu: hame, kauluspaita, solmio, bleiseri, sukat/sukkahousut, kengät, takki ja hattu. Koulupuku helpottaa ainakin aamuheräämisiä, kun ei tarvitse paljon päätään vaivata mihin aikoo aamulla pukeutua. Noin muuten odotan koulua hieman jännityneenä, onhan kaikki kuitenkin aivan uutta ja tuntematonta.

Host perhe on ollut todella mukava ja ymmärtäväinen. Asun yhdessä keski-ikäisen pariskunnan kanssa. Talokaan ei ole ihan vaatimattomimmasta päästä uima-altaineen kaikkineen. Tosin uima-altaan pumppu on rikki ja vedessä on mielenkiintoinen vihreä väri. -Eikä sitä kai muutenkaan näin talven keskellä tulisi käytettyä.

Näin yhteenvetona: "I'm alive!"

Tässä vielä muutamia linkkejä:

http://www.aussiefavourites.com.au/ --> Australiaisia perinteisiä ruokia ja juttuja Vegemitestä - Tim tam-kekseihin.

http://www.classicalmysterytour.com/main/index.htm --> Konsertista, jos jota kuta sattuu tuo 60-70-lukujen Beatles musiikki iskemään.

Hello hello!

Pientä päivitystä tänne blogiin välillä, niin pysyy itsekin perillä, että missä mennään. Takana on 4 päivän maaohjelma Singaporessa. Ja pientä jetlagia on ollut kieltämättä havaittavissa. Kostean kuuman ilmaston (+30) myötä on meinannut olla jaksaminen koetuksella. Itkuakin on keritty jo vääntää ja kotia kohti ollaan oltu menossa, mutta luckily I'm still here!

Muistikortti sanoi sopimuksen irti ja puolet matkakuvista on kadoksissa, mutta jospa niitä saisi vaihdettua muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Singapore oli aivan mielettömän suuri etenkin tällaiselle pikkukylän tytölle ja olo on hieman kuin Liisalla ihmemaassa.

Singaporesta lyhyesti:

Singapore on monikulttuurinen saarivaltio Kaakkois-Aasiassa, sijainti Malakan niemimaan kärjessä. Matkaoppaamme Andrewn mukaan 4,8 miljoonaa asukasta. Virallisia kieliä on neljä: mandariini kiina, englanti, malaiji ja tamili. Ihmisiä on eripuolilta aasiaa ja myös pieniä uskonnollisia yhteisöjä löytyy hinduista-muslimeihin. Vierailimme mm. China Townissa ja Little Indiassa.

Singapore on tunnettu myös tiukoista säädöksistä ja laeistaan. Yli 10 mg:n huumeiden maahantuonnista voidaan langettaa kuolemantuomio ja muita "kiellettyjen" asioiden listalla olevia asioita ovat mm. ROSKAAMINEN, sylkeminen, nudismi, pornografia, tanssiminen kaduilla, virtsaaminen kadulle, tupakointi, lintujen ruokinta yms. näistä seuraa 500-10 000 dollarin sakkoja.

Noin yleisesti ottaen Singapore on mukava kaupunki, josta löytyy jokaiselle jotakin mielenkiintoista nähtävää. 4 päivän aikana ehdimme vierailla Night Safarilla, Sentosan saarella, bambuvene ajelulla, Songs of the Sea valoshow:ssa sekä kokkasimme jopa itse omat lihamme eräässä ravintolassa. Siitä johtuen minun kananpalaseni olivatkin puoliksi raakoja.

Eilen hyvästelimme Singaporen ja suuntasimme kaikki vaihto-oppilaat omille jatkolennoillemme ympäri Australiaa. Tänään on ollutkin sitten ensimmäinen päivä tällä mantereella. Host family ja counsellor ovat olleet mielettömän mukavia ja huomaavaisia. Lentokentällä vastassa oli iloisia australialaisia lippujan ja lappusten kanssa vastassa. Mutta we'll see what happend next.....

Vaikeuksien kautta voittoon

Ei voi muuta sanoa, kun että aika menee ihan mielettömän nopeasti. Minne nämä päivät oikein katoavat? Nämä pari viikkoa ovat olleet yhdet elämäni hauskimmista, mutta myös haikeimmista.

Viime viikko kului mukavasti Virossa kavereiden kanssa lomaillessa. Päivä Linnanmäellä sekoitti jopa minunkin mahani ja g-voimista ei tahtonut tulla loppua kun kävimme illalla lentelemässä Helsingin yllä. Loppu viikko kuluikin sitten Pärnun rannalla loikoillessa ja kulttuurin keskuksessa Tartossa vieraillessa. Viimeisen matkapäivän vietimme Tallinnassa. -Mutta mikä tärkeintä, hauskaa meillä ainakin oli!

Paluu arkeen ei ollut todellakaan helpoimmasta päästä. Kotona odotti tieto puuttuvasta passista ja viisumista, myös viimeinen rokotus oli vielä ottamatta. Pitkän kädenväännön jälkeen kerkesin olla kotona tasan päivän pakkaamassa matkalaukkua ja hyvästelemässä läheisiä. Onhan noita kyyneleitäkin tullut jokunen vuodatettua, ainakin silmien turvotuksesta päätellen.

Tänään on kuitenkin onneksi päässyt huokaisemaan helpotuksesta. Ajoimme aamulla Helsinki-Vantaan lentoasemalle anomaan väliaikaista passia sekä turistiviisumia. Tiukille meni, mutta molemmat saatiin ja näillä näkymin sitä olisi tarkoitus lähteä huomenna lentämään kohti Singaporea. Pelkkä ajatuskin kuulostaa jo hurjalta. Singaporessa meitä odottaa neljän päivän maaohjelma, johon kuuluu mm. Night Safaria ( http://www.nightsafari.com.sg/ ), kaupungilla kiertelyä (China Town ja Little India) ja retki Sentosan saarelle (http://www.sentosa.com.sg/). Ohjelmaan kuuluu myös opiskelua.

Mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa ala asettua ja matka kohti tuntematonta alkaa.