Lauantai aamuna kierreltiin hetki Mount Gambierissa, jonka jälkeen oli aika taas jatkaa matkaa etiäppäin. Mount Gambierista meille jäi jotenkin todella hyvä fiilis, jos niille seuduille palataan, niin Mount Gambieriin voisi käydä tutustumassa paremminkin. Lauantaipäivä noin muuten menikin pääosin ajamiseen.
 |
Blue lake Mount Gambier, järvi vaihtaa kuulemma väriä turkoosista siniseen, riippuen vuodenajasta. |
 |
Sinkhole, maanpinta on romahtanut, jonka seurauksena päällyskasvillisuus on tippunut alas ja muodostanut oman erikoisen kasvillisuuskerroksensa. |
Illalla saavuttiin Victor Harbouriin, jossa oli tarkoitus mennä Tahlian isovanhempien luokse tädin synttäreitä juhlistamaan. Tahlia on ollut Leppävirralla lukioaikoina vaihto-oppilaana, joten niiltä ajoilta tunnetaan. :) Isovanhempien luokse pamahdettiin seitsemän aikaan illalla ja siellä oli joukko ystävällisiä ausseja paikalla. Päästiin syömään Tahlian ukin tekemää illallista ja ruoka ei kyllä loppunut kesken. Tarjolla oli jos vaikka minkälaisia herkkuja. Ilta meni rennosti jutustellessa ja kuultiin hyviä reissuvinkkejä matkalle kohti Darwinia. Coober Pedyssä ei kuulemma saa poiketa teiltä kovinkaan kauas, koska voi löytyy itsensä maanalaisesta kuopasta. Ihmiset ovat kaivaneet opaalia maasta ja eivät ole viitsineet täyttää aukkoja sen jälkeen, joten koloja saattaa löytyä. Kuultiin myös muutama varoituksensanainen muutamista paikkakunnista, joilla kannattaa olla varuillaan. Coober Pedy on kaivoskaupunki, jonka asukkaista 50 prosenttia ulkomaalaisia. Iltaisin pimeällä ei saa liikkua yksin ja muutenkin kannattaa aina vähän katsoa ympärilleen, mutta niinhän se on joka paikassa.. maalaisjärjellä mennään eteenpäin.
Victor Harbourin jälkeen ajettiin Adelaideen ja oltiin vielä yksi yö Tahlian luona. Päivä meni autoa pakatessa, koska pieni paniikki alkoi kasvaa takaraivossa, että mihin saadaan tytöt ja heidän tavarat mahdutettua, mutta onneksi Mitsubishi on tila-auto. Illalla käytiin syömässä porukalla paikallisessa pubissa ja jaettiin kolmen vuoden kuulumiset. Oli kyllä huippa nähdä Tahliaa ja kiitos vielä vieraanvaraisuudesta. :) Oltiin myös todella ylpeitä Tahliasta, koska suomenkieli taittu Tahlialta tosi hyvin ja käytiin keskusteluja molemmilla kielillä. Ja toivottavasti nähdään parin vuoden päästä Tahlia asumassa Suomen kamaralla, tällainenkin olisi kuulemma mahdollista kunhan opettajaopinnot ovat ohitse.
Viikonlopun jälkeen oli aika aloittaa jälleen uusi vaihe reissussa ja poimittiin tytöt kyytiin Adelaidesta. Eilen yövyttiin yksi yö Port Augustassa ja tänään ollaan matkalla Coober Pedyyn jälleen sateessa. South Australia on Australian kuivin osavaltio, mutta meidän tuurilla kerätään juuri kaikki sadekelit matkamme varrelle.. mutta eipähän ole tuskaisen kuuma..
Tällä hetkellä paahdetaan melkein 600 kilometria suoraa tietä Coober Pedyyn. Matkan varrella on ollut jo muutama lehmä ketarat ojossa tien varressa kuolleena.. ja eläimistä on varoituskylttejä tien varsilla.. Tielle voi hypätä kenguruita, lehmiä, vuohia, lampaita ja muulemma kameleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti