On kyllä hyvä purkaa välillä paineita ulos ja nyrkkeily on siihen mitä mainioin harrastus. Töissä on viime aikoina ollut vähän kireä ilmapiiri meidän supervisoreiden kanssa. Koko homma on tosi pitkä tarina enkä jaksa sitä tässä selittää, mutta tuli otettua vähän toissapäivänä yhteen meidän supervisorin kanssa. Meille sanotaan, että pitää tehdä niinkuin sanotaan.. sitten sanotaan, että pitää käyttää omia aivoja. Ja kun käyttää omia aivoja, niin tulee huutia. Mutta siis ollaan kolmen kuukauden aikana nielty kaikki asiat kiltisti, vaikka välillä koko hommassa ja siinä miten asioita tehdään ei ole välillä tippakaan järkeä. Paikan omistaja ja meidän vajan supervisori on todella mukavia ja inhimillisiä, mutta iso A ja hänen siskonsa kuuluvat sitten siihen toiseen kategoriaan. Ja toissapäivänä sitten purkautui nämä patoutumat, kun iso A alkoi huutaa minulle siitä, että olin käyttänyt omia aivojani. Juttu meni siis käytännössä näin, että olin oman kärryni kanssa yhdessä rivissä toisen naisen kanssa, mutta rivissä ei ollut rypäleen rypälettä. Kävelin rivin toiseen päätyyn ja katsoin samalla naisen puolen, että hänen ei tarvitse roudata kärryä toiseen päätyyn, mikä vie voimia ja aikaa. Kävin sanomassa alhaalla naiselle, että meidän rivi oli tyhjä. Siirryin jo aloittamaan uutta riviä, kunnes iso A tuli ja alkoi huutaa minulle siitä, että olin aloittanut uuden rivin. Tavalliseen tapaan hän ei edes suostunut kuuntelemaan mitä minulla oli sanottavana, vaan asia meni sitten huutamiseksi. Tulinen oinasluonteeni pääsi valloilleen, kun iso A sanoi, että minun pitäisi työntää kärry takaisin tyhjään riviin ja tulla naisen kanssa samaan aikaan. Tähän vastasin, että en todellakaan aijo tehdä niin koska siinä ei ole mitään järkeä.(Koko kärryn työntäminen olisi ollut ihan turhaa simputtamista) Lopulta iso A sitten lähti tuohtuneena takaisin omaan riviinsä ja minä jäin tasailemaan sykettäni omaan riviini. Kuulostaa ihan pieneltä asialta, mutta kun pienet asiat liittää yhteen, niin tulee isoja asioita. Ja meitä on alusta asti aina näpäytetty pikkuisen aina, vaikka ollaan tehty työmme kunnolla. Tasa-arvoisesta kohtelusta ei iso A:lla ole mitään käsitystä.
Iso A:n tapa oli sitten hoitaa seuraavana päivänä tämä pieni konfliktimme todella aikuismaisesti. Mitään ei asiasta juteltu, mutta kun poimin omassa rivissä joka kerta hän tuli kaivamaan minun laatikkojani ja aina löytyi jotain sanottavaa.( Samaan aikaan meillä on 4 uutta poimijaa, joihin myös kannattaisi keskittää energiaa). Tähän meidän vajasupervisorikin sanoi, että se on iso A:n tapa pönkittää omaa asemaansa ja kostaa toissapäiväinen puolustautumiseni. Mutta jotain kertoo ehkä Iso A:n johtamistyylistä erään 25 vuotta työskennelleen työntekijän kommentti "hänen alettuaan supervisoriksi, koko paikka on nykyään kuin hautausmaa". Mutta nyt olen ehkä saanut tarpeeksi purettua tätä asiaa. :D Tatti oli otsassa taas tänään, mutta kun pääsi punchfittiin, niin kaikki huolet ja murheet katosivat kuin tuhka tuuleen. Piti keskittää kaikki ajatukset siihen, että lihakset eivät kramppaa.
Noin muuten meillä menee kuitenkin hyvin. Hammassärkykin on jo helpottanut ja nyt pitäisi jälleen totutella syömään oikealla puolellakin. Ihan huomaamattani mussutan vasemmalla puolella, vaikka oikeakin on jo ihan käyttökelpoinen. Tällä hetkellä yritetään käyttää viimeiset viikot roadtripin suunnitteluun, työntekoon ja salilla käymiseen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti