RSA-kurssi, Blacbutt reserve ja kaikki miljoonat kommellukset

Sydneyn vierailun jälkeen ollaan lähinnä vaan kulutettu aikaa Newcastlessa. Lauantaina käytiin mun vanhan host perheen ja muutaman rotarin kanssa syömässä Warners Bayllä yhdessä pizza-paikassa. Oli jotenkin tosi kiva nähdä Nicolea ja Pauliakin pitkästä aikaa ja koko illan oli jotenkin tosi letkeä tunnelma. Sunnuntaina eksyttiin anglikaaniseen kirkkoon jumalanpalvelukseen Cherylin, Peterin ja suomalaisen rotary-vaihtarin Ellan kanssa. Jumalanpalvelus oli hyvin paljon samanlainen kuin suomessakin, mutta ei ehkä yhtä "virallinen". Hämmentävintä oli vaihe, jossa kaikki kirkossa olijat alkoivat kätellä toisiaan ja sanoivat "Peace be with you".

Viime viikolla hoidettiin myös australialaiset pankkitilit kuntoon, tilattiin tax file numberit ja hankittiin pre-paid puhelimeen. Asiat alkaa siis pikku hiljaa edetä. Niin ja kirjoitettiin myös resumet ja lähetettiin jo ensimmäiset työhakemuksetkin. Ehkä huvittavinta on, että ollaan seuraavaksi menossa farmille töihin Bourkeen, jossa asukkaita on ehkä muutama sata ja juuri siellä eräs motelliyrittäjä etsii backbackkereitä töihin. Saatiin jo vastauskin sieltä suunnilta, yrittäjä on ilmeisesti lomilla, joten poiketaan varmaankin käymään siellä paikan päällä ensiviikolla.

Eilen käytiin suorittamassa australialaiset anniskelupassit Jarkon kanssa ja THAT WAS A BIG JOKE. Kurssi kesti 6 tuntia ja mentiin Jarkon kanssa sinne ihan löysät housussa, koska jotenkin ajateltiin, että se on varmasti tosi vaikea koe tms. Nooooo... kurssinvetäjä alkoi luennoimaan anniskeluasioista ja aina välillä meidän piti kirjoittaa lapulle "tärkeitä asioita", käytännössä siis kirjoitettiin lapulle aina koevastaukset.

3 tunnin luennoimisen jälkeen meillä oli 30 minuutin ruokatauko, jonka aikana käytiin hotellin alakerrasta hakemassa vähän pientä purtavaa. Noo, eihän sekään mennyt niinkuin elokuvissa. Australiassa joissakin paikoissa ruokaa tilatessa saa käteensä "Bumerangin/Beeperin". Ja kuinkas kävikään, juuri meidän Beeperistä oli loppumassa akku ja meidän ruokatilaus oli mennyt sekaisin. Juuri kun kurssi oli jatkumassa, saatiin ruoat ja jouduttiin sitten ottamaan ne mukaan sinne tunnille. Meille oli kyllä sanottu kurssin alkaessa, että ruuat saa sitten ottaa mukaan, mutta oli se vähän noloa pistellä ranskalaisia poskeen kun toinen luennoi edessä. Mutta eihän siinä, takarivissä kaksi kaveria taisi juoda olutta, että that's what I call resbonsible service of alcohol.

Kaikkein huikeinta oli kuitenkin se koe sen kuuden tunnin istumisen jälkeen. Saatiin paperit, joihin piti käytännössä kopioida kaikki vastaukset lapusta, johon oltiin kirjoitettu kaikki "tärkeät asiat". Saatiin myös pitää kaikki materiaali kokeessa. Ja kuinkas kävikään, kaikki läpäisivät testin.
--> Niin ja jos joku on aikeissa suorittaa RSA-kurssin, niin suosittelen lämpimästi lataamaan materiaalin netistä http://www.dmptraining.com.au/downloads.php ja suorittamaan testin vaikka netissä. Taitaa päästä vielä paljon halvemmalla.

Tänään tehtiin päiväretki Blackbutt reserveen, joka on tavallaan "minieläinpuisto" aivan kaupungin vieressä. Paikka on muuten ilmainen, mutta jos haluaa päästä silittämään koalaa, niin täytyy ostaa 4,5 dollarin lippu. Päivä oli kokonaisuudessaan tosi mukava ja KUUMA. Kierreltiin ja katseltiin eläimiä muutama tunti. Jarkko kiintyi ja samaistui erityisesti vompattiin. Mun lemppari oli naaraskoala, Jarrah, jota päästiin silittämään.

Ei kyllä tästäkään päivästä selvitty ilman kommelluksia. Melkein kaikki ne kakkospuhelimet, jotka otettiin Suomesta mukaan ei jostain syystä tai toisesta toimi. Joten lähdettiin aamulla vielä liikenteeseen mun suomalaisen liittymän turvin. Noh, jossain vaiheessa sitten huomattiin, että sillä puhelimella ei pysty enää laittamaan viestejä tai soittamaan puheluita. Veljeni Mikko oli siis ilmeisesti sulkenut liittymän tai laittanut sen tosi pienille kustannuksille. Anyway ilta alkoi sarastaa ja meillä ei ollut mitää millä soittaa. Kysyttiin puhelinta lainaan yhdeltä paikalliselta ja yritettiin soittaa Peterille, mutta ei saatu yhteyttä. Mies neuvoi meidät kävelemään läheiseen keskustaan, jos löydettäisiin sieltä apua. Löydettiin onneksi kauppa ja puhelinkoppi Blacbuttin keskustasta ja saatiin Peter kiinni pienen säätämisen jälkeen. Mutta ei voi muuta sanoa, kun että MÄ VIHAAN TEKNIIKKAA ja varsinkin silloin kun se ei toimi.

Huvittavaa on se, että reissussa jotenkin kaikki pienetkin ja yksinkertaisetkin asiat voi vaan välillä tuntua todella monimutkaisilta..vaikka vaan se ruoan tilaaminen ravintolassa tai puhelinkopin käyttäminen hätätilanteessa. ;)

Kuitenkin saatiin kaiken tämän jälkeen hyvä syy lähteä "kylmälle kaljalle" ;) Ja voin kertoa, että se maistui.